Kuinka se nyt olikaan sen ideologian kanssa?

Facebookin ihmeellistä uutisvirtaa seuratessa huomasin Saku Timosen kirjoituksen, joka käsitteli sitä, miten työministeri Jari Lindström oli heittänyt kehiin ideologiakortin oman bloginsa keskusteluosiossa. Tietenkin moite kohdistuu siihen, että sosialidemokraatti näkee asiat ideologian läpi. Tarkoitukseni ei nyt ole suoranaisesti näiden kahden tekstin sisältöä kommentoida sen enempää, mutta ne tarjosivat oikein hyvän mahdollisuuden hahmotella hieman tuota pelottavaa sanaa: ideologiaa. En ole nimittäin aivan vakuuttunut siitä, että työministeri Lindström hahmottaa asian siten kuin se tulisi hahmottaa. Hänen puolustuksekseen tuskin moni muukaan. Annankin seuraavassa yhden kätevän ideologian määritelmän.

Yhteiskunnallinen todellisuutemme rakentuu aina eräänlaiselle fantasialle. Voimme havaita sen tutussa lauseessa: ”En olisi nähnyt, jos en olisi uskonut.” Se on fantasia, joka ylläpitää jokapäiväisen elämämme todellisuuden kokemusta; ja sitä kutsutaan ideologiaksi. Sen perimmäisenä tarkoituksena on tarjota meille yhteiskunnallinen todellisuus. (esim. Zizek 2008, 30:45;49.)

Tarkennetaan asiaa vielä ideologian eri momenttien kautta. Ensimmäinen momentti on ideologia itsessään, missä erilaiset ideat ovat tärkeimmässä roolissa. Seuraavaksi tulee momentti itseään varten, mikä viittaa pitkälti ideologisiin valtiokoneisiin. Kolmas momentti on itseään varten ja itsessään. Tämän momentin kohdalla ideologia tuntuu katoavan. Garcia ja Sanchzez ovat käyttäneet esimerkkinä tavarafetismiä, mikä on erityisen hyvä esimerkki, koska siinä näkyy selkeitten, miten kapitalistinen fantasia ottaa sosiaalisen käytännön muodon.[1] Ei kuitenkaan tehdä tästä tavaraa koskevaa analyysia tällä kertaa.

Mikäli työministeri on siis asiantuntijoineen onnistunut kehittämään ajattelun ja päätöksentekojärjestelmän, joka pakenee kaikkia näitä kolmea momenttia, tahtoisin puristaa heidän jokaisen kättä. Ovathan he onnistuneet siinä, missä kukaan muu ei aiemmin. He ovat samalla ratkaisseet varmasti koko ihmisenä olon ongelman. Onnittelut!

Nykyään politiikassa onkin äärimmäisen vaikea keskustella asioista, koska ihmiset uskovat asioiden olevan enimmäkseen teknisiä ratkaisuja. Näinhän se ei ole, koska ideologia – se mitä emme edes monesti huomaa – määrää tekemisemme koordinaatit. Itseasiassa rikon lupaustani olla menemättä tavaraa koskevaan analyysiin. Tavarafetisismin kautta, kun voidaan näppärästi hahmottaa tätä ”tiedostamatonta”, mikä meitä hallitsee.

Marxin käsitystä fetisismistä on syytä lähteä avaamaan siitä näkemyksestä, että se on eräänlainen naamio tai häiriö, joka estää näkemästä, mitä todella tapahtuu ympärillämme (esim. Harvey 2014, 4). Se on kuitenkin siitä mielenkiintoinen ”häiriö”, että ihminen voi elää aivan hyvin sen luomien merkkien ja merkitysten varassa. Harvey käyttää esimerkkiä, jossa ihminen voi ostaa tavaroita kaupasta miettimättä sen suuremmin niitä itseään tai rahan olemusta, mutta kun jotain menee pieleen ja hyllyt tyhjenevät, alkaa tuo merkkien muodostama pinta rakoilla. (Harvey 2014, 6.)

Asian on tiivistänyt hyvin myös  Zizek kirjottaessaan Marxin tavarafetismin käsitteestä. Kyse on eräänlaisesta väärintunnistuksesta (engl. misrecognition) tietyn verkoston ja yhden sen elementin välillä. Tuossa verkostossa yksi sen elementeistä näyttää pitävän sisällään jotain sellaista sisäsyntyistä, mikä näyttäytyy kuin olisi olemassa ilman tuota verkostoon liittyvää suhdetta. Esimerkkinä Zizek käyttää ”kuninkaana olemista”. Verkostossa kuningas vaikuttaa pitävän sisällään jotain ”kuninkaalista”, miksi muut häntä kuninkaana pitävät, vaikka todellisuus tuo verkoston sisältämä suhde luo hänen kuninkuuteensa. (Zizek 2008, 19-20.)

Mikäli ystävämme työministeriössä ja hallituksessa ovat onnistuneet pakenemaan näitä kaikkia ulottuvuuksia siinä määrin, että voivat toisia syytellä ideologiasta, niin toistan sanomani: onnittelen teitä!

Lähteet:

Harvey David 2014. Seventeen Contradictions and the End of Capitalism.  Oxford Univeristy Press.

Zizek Slavoj 2008. The Sublime object of the ideology. Verso London / New york.

[1]http://www.zizekstudies.org/index.php/IJZS/article/download/125/125

Mainokset