Pseudoaktiivisuus

Todellinen vaara edistyksellisen politiikkaan suhteen ei sijaitse toimijoiden passiivisuudessa, kuten Zizek meitä muistuttaa, vaan ennemmin kummallisessa pseudoaktiivisuudessa. Ihmisillä on tavaton tarve päästä osallistumaan ja olemaan aktiivinen tässä ja nyt. He haluavat vain ”tehdä jotakin”, vaikka juuri tästä touhuilusta pitäisi vetäytyä.  (Zizek 2007, 26.) Äkkiseltään tämä voi kuulostaa oudolta, mutta miettikääpä teidänkin poliittisia tuttuja. Kuinka moni heistä osallistuu aktiviteetteihin, joilla ei ole tuon taivaallista merkitystä suuntaan eikä toiseen, mutta niillä voi kerätä aktiivisuuspisteitä ja kenties hyvän ihmisen lisää? Veikkaan, että aika monta tapausta jokainen pystyy nimeämään. Moni varmasti myös itsensä. Tässä en itsekään tee poikkeusta, koska kun oikein olen itselleni rehellinen, niin aivan samanlaista pseudoaktiivisuutta tulee harrastettua kuin moni muukin. Siksi tämä kritiikkini kohdistuu myös enimmissä määrin itseeni.

Yksi esimerkki pseudoaktiivisuudesta on siis se, että mitään asiaa ei saisi jäädä miettimään kovinkaan pitkäksi aikaa, vaan pitäisi olla jo menossa tekemään jotain. Joskus mietin, että jos samanlaisella asenteella tehtäisiin politiikan sijaan jotain konkreettista, esimerkiksi rakennettaisiin taloja, niin monet näistä taloista varmasti sortuisi. Piirustukset ja mittaukset? Ei nyt ole aikaa, kun täytyy rakentaa! Tai ehkä vielä parempi esimerkki olisi se, että meillä on metsästysjoukko, joka lähtee saalistamaan kylää vaivannutta vaarallista petoa, mutta yhtäkään pyssymiestä ei kiinnosta ottaa selville sitä, millä tavoin tuo peto käyttäytyy, mikä on sen luonto. Lähdetään vain metsälle kova uho päällä ja katsotaan kuinka käy. Joko peto sitten karkaa tai yllättää metsästäjät, mutta tulipahan tehtyä jotain eikä istuttua pöydän äärellä suunnittelemassa, ottamassa asioista selvää.

Kenties sosiaalinen media – niin pappamaiselta kuin se tuntuukin sanoa – on osa syynä tähän meidän laajenevaan pseudoaktiivisuuteen. Ei ole oikeastaan enää väliä sillä, mitä tapahtuu tai saavutetaan kunhan voidaan muille viestittää jonkinlaista asennetta. Twitterit laulaa ja Facebook kiehuu. Tästäkin on Zizekillä sanansa sanottavana. Ei mies, joka asuu suuressa kaupungissa todella tarvitse Land-Roveria, vaan hän haluaa kertoa sillä jotain. Hän halua näyttää, että hän elää down-to-earth-asenteen merkin alla. (Zizek 2007, 16.) Kuinka moni, meistäkin, vain viestii asioilla jotakin, vaikka emme oikeasti eläisi niiden mukaisesti? Tätä tarkoittaa elää merkin alla. Se on ihan eri asia kuin elää esimerkiksi todella down-to-earth. Kenties eräs esimerkki voisi olla muotipunkkarit, jotka eivät todellakaan olleet punkkareita, vaan halusivat vain viestiä tuota asennetta turvallisesti muotikataloginsa takaa. Kenties hyvä esimerkki on myös ns. opportunistit, jotka tahtovat elää tietyn merkin alla, viestiä tiettyä asennetta, mutta ei kuitenkaan elää järkähtämättömästi sen mukaisesti.

Yhä kasvavissa määrin tätä pseudoaktiivisuutta kuitenkin tuetaan. Milloin tahdotaan suorastaan ihastella sitä, että ihmiset eivät enää tahdo omistautua asialle tai aatteelle samalla tavalla kuin ennen, vaan ihmiset haluavat tulla tekemään vain pieniä piipahduksia, niitä poliittisia projekteja, joilla näpsäkästi rakentaa identiteettiä kuin kauppatavaraa vailla huolta omistautumisesta. Tullaan tekemään jokin pikku proggis ja ollaan niin maailmaa muuttavaa, vaikka sillä ei ollut väliä suuntaan tai toiseen. Todellinen temppu olisi joskus pysähtyä, katsoa mitä oikein ympärillämme tapahtuu, ja toimia sitten. Touhuilu saisi jo loppua. Toisinaan olisi jopa parempi kuin ei tehtäisi mitään. Mietittäisiin vain.

Lähteet:

Zizek Slavoj 2007. How to Read Lacan. W W. Norton & Company, Inc. New York.

Mainokset

1 Comment

Kommentointi on suljettu.