Muuntohiili ja kolmas tie

Suomessakin sosialidemokraattisen liikkeen sisällä käydään toisinaan keskustelua ns. kolmannesta tiestä. Olen siihen itsekin toisinaan osallistunut, joskin en kovin näkyvästi. Tänä aamuna tuo kolmas tie kampesi itsensä jälleen silmieni eteen. Lueskelin nimittäin Zizekin kirjaa The Fragile absolute – or why is the Christian legacy worth fighting for? (2008). Hän pohdiskeli siinä, että eikö kolmannen tien todellinen viesti ole siinä, että ei ole olemassa toista tietä. Eikö tässä ole kyse, kuten Zizek mainitsi, juuri eräänlaisesta pseudohegeliläisestä negaation negaatiosta, jossa kolmas tie vie takaisin ensimmäiseen ja ainoaan tiehen. (Zizek 2008, 56.) Kysymys on oikein hyvä. Se on jopa kenties sietämätön. Se nostaa esille ainakin kaksi erilaista ulottuvuutta: miten rakentaa toinen tie ja ovatko kolmannen tien kulkijat lähtökohtaisesti toden totta ensimmäisen tien kulkijoita? Viittasin jo aiemmassa tekstissäni niin sanottuihin opportunisteihin, jotka tahtovat vain elää tietyn merkin alla, mutta eivät todella olla osa sitä. Eikö sama koske kolmatta tietä? Halutaan elää sosialidemokratian merkin alla (Esim. Blair ja kumppanit), mutta todellisuudessa otetaan askeleita ensimmäisellä tiellä?

Jos ajatellaan, että sosialidemokratialla, kuten nyt kaikilla muillakin poliittisilla liikkeillä, pitää olla jokin kiinteä ydin, niin onko kyse enää sosialidemokratiasta, jos tuo ydin on vaihdettu toiseen? Jos kyse ei ole enää toisen tien etsimisestä, vaan kulkemisesta ensimmäisellä tiellä kolmannen tien kaapuun pukeutuneena, niin voidaanko silloin puhua sosialidemokratiasta? Vertaisin tätä ehkä siihen, että jos kristinuskosta poistat Jeesuksen ylösnousemuksen ja ristinkuoleman, ei ole enää mitään kristinuskoa. On vain eräs juutalainen opettaja, joka kierteli kertomassa juttujansa.

Aiheeseen liittyen. Eilen sain katsottua loppuun Muuntohiili nimisen tv-sarjan. Sen eräs kohtaus – tai oikeastaan hyvin monikin niistä – nostatti monenlaisia pohdintoja. Kyseessä on sarja (liikoja spoilimatta), jossa ihmisen tietoisuus voidaan tallentaa ja siirtää uuteen kehoon (”sukkaan”). Heti mikään ulkoinen ei siis välttämättä paljasta, että ”sukassa” on joku toinen, mutta erilainen tietoisuus tietenkin paljastuu jossain kohtaa. Mietinkin, että eikö osaltaan kolmas tie toteuta juuri tämän tempun eurooppalaisen sosialidemokratian kannalta? Poistetaan alkuperäinen tietoisuus ja siirretään siihen uusi. Hetken tämä temppu voi toimia, mutta pian ihmiset alkavat tajuamaan, että kyseessä ei ole sama vanha tuttu asia. Alkuperäinen tietoisuus (miksi tämä liike alun perin syntyi?) ei ole enää paikalla. En nyt tahdo tietenkään maalata aivan liian tummia pilviä, mutta ei ole mikään salaisuus, etteikö eurooppalaisen sosialidemokratian sisällä käytäisi juuri tätä taistelua tietoisuudesta tai etteivätkö äänestäjätkin olisi huomanneet, että ”sukassa” saattaa olla joku toinen.

Lähteet:

Zizek Slavoj 2008. The Fragile Absolut – or why is the christian legacy worth fighting for? The essential Zizek. Verso. London/New York.

 

Mainokset