Mitä Marx tahtoo? Uskoa ilman uskontoa?

Uskoakseni Marxin tieteelliselle kuin myös poliittiselle työlle voi parhaiten yksittäinen ihminen tehdä kunniaa elämällä tässä päivässä. Itselleni eräänlainen herätys tapahtui vuosia sitten, kun luin Virénin ja Vähämäen kirjan Perinnöttömien perintö – Marx ilman marxismia (2011). He tiivistivät kirjassaan asian sangen osuvasti toteamalla, että Marxia on kuljetettava elämämme solmukohtien kautta. Marxista itsestään ei tule yrittää löytää vastauksia, vaan hänen kanssaan voimme rakentaa mm. uusia sekä vanhoja vastarinnan muotoja. (Virén & Vähämäki 2011, 20.) Vastarinnan korostaminen tietysti tuo esille sen, että Marxia ei koskaan voi lukea pelkästään tieteellisessä mielessä.  Monet, jotka ovat yrittäneet tehdä hänestä pelkkää tiedemiestä ilman poliittista intohimoa, ovat päätyneetkin typistämään hänen ”sanomansa”. Debord jo huomioi, että Marxin kohdalla ei ole niinkään kyse lain, vaan taistelun ymmärtämisestä. Tieteen kanssa hänen teoriansa on läheinen siksi, että se pyrkii yhteiskunnassa todella vaikuttavien voimien rationaaliseen ymmärtämiseen. (Debord 2005, 76.)

Vaikka siis itsekin lukeudun siihen joukkoon, joka haluaa lukea Marxia ilman marxismin painolastia, niin termille marxismi voi antaa synninpäästön yhdessä olennaisessa mielessä. Muun muassa Jameson luonnehtii marxismia tieteeksi, joka tutkii kapitalismin ristiriitaisuuksia. Tästä näkökulmasta marxismi siis voi ja elää hyvin, koska kapitalistinen järjestelmä on yhä olemassa. (Jameson 1996, 1.) Tutkimukselle riittää tilaa. Jos siis olenkin jonkin sortin marxismin kannalla, niin se on juuri tässä merkityksessä. Muuten tahtoisin Marxini ilman marxismia. Jos kaipaan uskontoa ja opinkappaleita, löydän ne kyllä muualtakin.

Mutta tässä kohtaa saavutamme myös eräänlaisen ristiriidan. Voiko politiikkaa tehdä ilman ”uskoa” johonkin? Toisekseen, onko usko ja uskonto edes sama asia? Kirjoitin tästä aiheesta eräänlaisen tunnustuskirjoituksen aiemmin. Vaikka siis en hyväksyisi marxismia ”uskonnoksi”, niin onko minulla kuitenkin sama ”usko” kuin Marxilla? Kuulunko toisin sanoen jollain tapaa samaan seurakuntaan vai hengailenko vain kirkonportailla katsomassa, kuka meni sisään ja kuka ulos? Tämä on kysymys, joka minua on kiinnostanut jo tovin. Jokin syyhän minulla on kuljettaa vanhaa Marxia mukanani, ja tuskin se on ihan pelkästään tieteellinen intohimo. Marxin teoria kun näyttäisi pitävän sisällään tieteen lisäksi sen filosofis-poliittisen puolen. Se pitää sisällään jonkin käsityksen ”totuudesta”, joka pyrkii toimimaan. Mutta mikä on tuo totuus? Sanoihan Marx, että työväenluokan vapautuminen on työväenluokan oma tehtävä, mutta mitä tapahtuu vapautumisen jälkeen? Marx kun kieltäytyi kirjoittamasta reseptejä tulevaisuuden keittiöön. Mikä siis on tuo ”totuus”, joka pyrkii asettamaan itsensä?

Vaikka Marxia pidetään – kiitos erinäisten sosialististen kokeilujen – vahvan valtion kannattajana, ei hänen oma tuotantonsa anna tähän niin suurta perustetta kuin voisi olettaa. Minulla ei tosin ole tarvetta sievistellä hänen sanomisiaan, jotka esim. viittaavat proletariaatin diktatuurin käsitteeseen. Kuitenkin lopullisena päämääränä hänelle näytti olleen vapaiden ihmisten vapaa yhteistoiminta eikä jonkin puolueen johtama totalitaristinen valtio. Ja tässä kohtaa palaamme siihen, että Marxista ei tule etsiä yksiselitteisiä vastauksia, vaan vastauksia tulee etsiä hänen kanssaan. Jos nimittäin yrittäisimme ympätä monet Marxin poliittiset ajatukset (jotka on vääjäämättä sidottu omaan aikaansa) tähän päivään, niin vaikeaksi menisi. Lopputulos olisi luultavasti täysi katastrofi. Mutta jos me otamme käyttöön hänen teoriansa ja sen tarjoamat työkalut, niin voimme löytää oman tiemme kohti vapaiden ihmisten vapaata yhteistoimintaa. Se jos, mikä tekisi parhaiten kunniaa Marxin ajattelulle. Sitä kenties Marx tahtoisi, vastatakseni otsikon kysymykseen.

Kun siis mietin aiemmin, että onko minulla sama ”usko” kuin Marxilla, niin kenties: tahto päättää oman elämäni suunnasta. Se tarkoittaa, että sitä ei määrää pääoma eikä kuninkaat. Miten se temppu sitten tehdään? En tiedä. Historia on avoin. Se ei ole loppunut eikä maailma anna mitään takuita siitä, että asiat menisivät parempaan suuntaan. Ensimmäinen askel olisi kuitenkin alkaa uudistamaan sitä seurakuntaa, joka jakaa uskon vapauteen. Ei kuitenkaan kutsumalla ihmisiä sisään kirkkoon, vaan kutsumalla heitä ulos maailmaan. Kuolleiden kirjaimien, tyhjän uskonnon tilalle on saatava elävä tahto, usko.

Lähteet:

Debord Guy 2005. Spektaakkelin yhteiskunta. Helsinki. Summa.

Jameson, Fredric 1996. Five theses on actually existing Marxism. Teoksessa Monthly Review: An Independent Socialist Magazine, Vol. 47, Issue 11.

Virén Eetu & Vähämäki Jussi 2011. Perinnöttömien perinne. Marx ilman marxismia. Tutkijaliitto, Helsinki.

Mainokset