200-vuotias Marx – mistä kiittää häntä?

Marxin syntymästä tuli kuluneeksi tovi sitten 200-vuotta. Itse en oikein ehtinyt siihen parhaimmalle aallonharjalle mitään kirjoittelemaan, joten ajattelin kirjoittaa jotain nyt. Tai oikeastaan kaivelin esiin vanhoja tekstejäni ja toivon kovasti, että en ole liiaksi niistä julkaissut jo aiemmin.

Joka tapauksessa innostus tähän pieneen tekstiin syntyi siitä, että erityisesti tietyt poliitikot, jotka toki suhtautuvat Marxiin kunnioittaen, mutta harvoin nähtävästi lukien, kirjoittivat monenlaista onnen toivotusta. Erityisesti esiin nousi se, miten Marxia yhä pidetään jonkinlaisena ideologina, joka loi jotain sellaista kuin marxismin ja modernin työväenliikkeen, ja että se olisi ollut jotenkin hänen suurin panoksensa tässä maailmassa. Kyllä, hän on ollut monella tapaa pohjana näille molemmille, mutta suhde ei ole aivan niin yksinkertainen kuin voisi olettaa. Ennemmin Marx oli hyvin ideologiakriittinen, mikäli ideologia ymmärretään käsitteenä siten kuin se pitäisi ymmärtää. Kysehän on yhteiskunnallisesta fantasiasta, joka toki peittää allensa asioita, mutta samalla ylläpitää jokapäiväisen elämämme todellisuuden kokemusta.[1] Nimenomaan Marxin suurin panos on ehkä siinä, että hän onnistui avaamaan tuota ideologiaa, joka meitä hallitsee ja näyttämään näin suuntaa taistelulle ja antamaan siihen tarvittavia työkaluja.

Seuraavan esimerkin olen esitellyt jo monesti aiemmin, mutta esitellään se nyt siis jälleen kerran. Kyse on tavarafetisismistä, joka on yhtä ideologian kolmannen momentin kanssa, mikä tarkoittaa ideologian toimimista itseään varten ja itsessään. Garcia ja Sanchez ovatkin todenneet, että tavarafetisismissä havaitaan kapitalistinen fantasia ottamassa sosiaalisen käytännön muotoa.[2] Me emme kyseenalaista tavaramuodon hallitsemaa maailmaa, vaan otamme sen vastaan sellaisenaan. Tämä näkyy myös poliittisessa vasemmistossa, joka yrittää kyllä kehitellä omaa vaihtoehtoaan, mutta valitettavasti törmää kerta toisensa jälkeen tähän asiaan ja sen tuottamaan umpikujaan, koska se ei ole kykeneväinen ymmärtämään asiaa syystä tai toisesta. Rikkaus kun näyttäytyy yhteiskunnassamme suunnattomana tavaroiden joukkona[3], niin monelta tuntuu puuttuvan työkalut nähdä sen taakse ja kaikki politiikka kietoutuu tavaramuodon ympärille, mikä tarkoittaa todellista there is no alternative –ajattelua. Jo pelkästään tämä seikka (tai paremmin sen unohtaminen) paistoi niin monessa Marxille osoitetussa onnittelussa somen ihmeellisessä maailmassa, että sopii pohtia, onko Marxia todella luettu vai oliko kyse vain jonkin aivan muun asian osoittamisesta toisille.

Seuraavaksi muutama sana Marxin ja marxismin välisestä suhteesta, koska yllättävän moni katselee Marxia marxismin läpi, mistä johtuu luultavasti myös se, että häntä pidetään nimenomaan ideologina. Samalla pääsemme käsiksi hänen suhteeseen moderniin työväenliikkeeseen. Vaikka esimerkiksi Toinen Internationaali oli erittäin tärkeä työväenliikkeen kehittymisen kannalta, saadaan sitä myös ikävä kyllä kiittää myös yhdestä suuresta virheestä. Se kun meni luomaan marxismin 1800-luvun lopulla. Marx oli ollut kuolleena jo tovin, kun tuota uutta ”ismiä” alettiin toden teolla kasaamaan. Sen tyypillisiin piirteisiin kuuluivat tökerösti yhteen kudottu materialismi, porvarillinen kehitysusko ja erinäiset modulaariset palat marxilaista terminologiaa. Tämä kaikki yhdistettiin sitten yksinkertaisiin kaavoihin sekä maailmaa koskeviin selityksiin. Heinrich onkin todennut aivan oikein, että tällä marxismilla ei ollut paljoakaan tekemistä Marxin poliittisen taloustieteen kritiikin kanssa.[4] Kuten myös Virén ja Vähämäki ovat huomioineet, Marx – toisin kuin marxismi – ei koskaan esittänyt kaikenkattavaa maailmankatsomusta.[5]  Siinäpä oikeastaan se käsitys Marxista ”suurena ideologina” luulisi jo murskaantuvan, mikä ei todellakaan vie häneltä yhtään hänen kunniaansa, vaan ennemmin korostaa sitä, mitä hän todella teki ja sai aikaan.

Itselleni Marx on yksi ”meistä”, osa työväenliikettä, joten en tarvitse hänestä itselleni uskontoa tai ”suurta profeettaa”, vaan matkakumppanin. En tarvitse häneltä ideologiaa, vaan työkaluja ja ideoita edetä tässä maailmassa. Marxin esittämä teoria ei ole utopiasosialistien tapaan jonkinlaista ihanneyhteiskuntien rakentamista eikä Marx tarjoa mitään ”maallista uskoa”, miksi marxismia – ja erityisesti sitä seurannutta marxismi-leninismiä – voidaan hyvin kutsua. Mitä Marx tarjosi, kuten englantilaiset saattaisivat todeta, oli: fighting chance. Esimerkiksi Pääoma kirjana on omanlainen aseensa työväenluokan käsissä.[6] Tästä – ei mistään ideologiasta – Marxia tulee kiittää näin 200 vuotta hänen syntymänsä jälkeen.

Lisää:

(Hyvin) lyhyesti Marxista

Mitä Marx tahtoo? Uskoa ilman uskontoa?

 

Lähteet:

Cleaver Harry 2000. Reading Capital Politically. University of Texas Press. USA.

Heinrich Michael 2012. An Introduction to the Three Volumes of Karl Marx’s Capital. Monthly Review Press. New York.

Marx Karl 2013. Capital – A critical analysis of Capitalist Production, Volume 1 & Volume 2. Wordworth Editions Limited. Hertfordshire.

Virén Eetu & Vähämäki Jussi 2011. Perinnöttömien perinne. Marx ilman marxismia. Tutkijaliitto, Helsinki.

Zizek Slavoj 2008. The Sublime object of the ideology. Verso London / New york.

 

 

[1] (esim. Zizek 2008, 30:45;49.)

[2]http://www.zizekstudies.org/index.php/IJZS/article/download/125/125

[3] (Marx 2013, 17).

[4] (Heinrich 2012, 24-25.)

[5] (Virén & Vähämäki 2011, 108).

[6] (esim. Cleaver 2000, 23)

Mainokset

1 Comment

Kommentointi on suljettu.