Muutama merkintä teoreettisista väärinymmärryksistä

Olen jo muutaman vuoden elämästäni (monen mielestä varmaan liiankin monta vuotta) onnistunut kuluttamaan Marxin teorian parissa. Paikoin aktiivisemmin, paikoin hieman taukoa pitäen, koska elämässä – sekä tieteessä ja filosofiassakin – on paljon muutakin kuin ihastella vanhan Kallen tekosia tai hänen ”opetuslasten” edesottamuksia. Joihinkin asioihin, kun paremman vastauksen voi antaa esimerkiksi kristityt Kierkegaard tai Chesterton kuin kovan luokan ateisti. Toisinaan on myös ihan hyvä vain pysähtyä antamaan kissalle kunnon rapsutus.

Erityistä mielenkiintoa olen kohdistanut post-operaistiseen perinteeseen, joskin en pelkästään suopeaa, vaikka sen erityiset ”kyvyt” myönnän ja hyödynnän auliisti. Koskipa minun gradukin osaltaan tuota teoriaperinnettä, jonka erityisiä kiinnostuksen kohteita ovat mm. kognitiivinen kapitalismi, immateriaalinen työ jne. Ennen kaikkea työvoiman artikulaatio ja sen suhde kapitalismin muutoksiin. Hitaasti etenevä tutkimustyönikin pohjaa monin paikoin tuohon teoriaperinteeseen, vaikka ei itseään siihen hirtäkään.

Eräs asia minua on kuitenkin monesti vaivannut tällä paikoin yksinäiselläkin retkellä, jossa matkakumppanit ovat vähissä. Ihmisten kanssa on hyvin vaikea tuosta Marxin viitoittamasta teoriaperinteestä keskustella, jotta esiin ei kaivautuisi joko kiukuissaan huutava porvari (joka kyllä luettelee miljoonat kuolleet sekä muistuttaa tuosta tai tästä ”taloustieteellisestä tosiasiasta!”) tai sitten liian innokas fanipoika, joka on monesti myös ns. ”poseri”, jonka kannattaisi ensitöikseen lukea esimerkiksi se Pääoma (ohje myös aiemmalle taholle). Keskustelu kun tuppaa ottamaan kannettavakseen paljon sellaista painolastia, joka keskusteluun ei kuuluisi, koska marxismi todella teki valitettavasti tehtävänsä sekoittaessaan vettä. Monet väärinymmärrykset ja tietämättömyydet valtaavat ilmakehää. Näistä olen kirjoittanut osaltaan mm. täällä, täällä ja täällä. Ei minun ehkä ole syytä niitä siis enää sen tarkemmin alkaa tässä käymään läpi, vaan nostaa jälleen yksi kulma aiheeseen esille.

Mikä sitten on ”marxilaisen” teorian tai sen harjoittaman kritiikin perimmäinen tarkoitus? Toisin kuin moni oikeistolainen ajattelija – ja valitettavan moni vasemmistolainen – luulee, ei sen tehtävänä ole kertoa, miten käsillä olevassa taloudellisessa tilanteessa (tiettyjen kategorioiden vallitsevassa tilassa) voitaisiin saavuttaa ns. parempi lopputulos. Ei. Se pyrkii tuon tilanteen kriittiseen analyysiin. Marxilaisen poliittisen taloustieteen kritiikkiä tuleekin lukea kriittisenä teoriana yhteiskunnasta eikä niinkään taloustieteenä (muistakaa ne ”taloustieteelliset tosiasiat!”). Se ei ole antamassa vinkkejä siihen, miten kapitalismia voitaisiin pyörittää paremmin, mikä kysymyksenä varmasti vaivaa montaa perinteistä taloustietelijää. Ja miksi ei vaivaisi? Onhan tämän tietyn historiallisen muodostelman olemassaolo heidän tutkimuksensa ja työnsä ehto. Toisaalta tähän liittyy jokseenkin hauska vastakohtien yhteneväisyys. Varmasti moni radikaali marxilainen tutkija pelkää samalla tavalla kapitalismin kaatumista, koska siinä menisi leipäpuu alta, kun täytyisi keksiä muuta tutkittavaa – näin kärjistetysti.

Niin, ehkä tietyllä varauksella voisi sanoa, että porvaristo harjoitti jotain samanlaista yhteiskuntakritiikkiä aatelistoa kohtaan, kun se loi itselleen tilaa toteuttaa omia päämääriään. Ei porvaristo pyrkinyt luomaan valtaansa feodaalijärjestelmän käsitteiden avulla. Ei se vastannut kuninkaalle, miten maaorjien tuottavuutta voitaisiin parantaa (hehän tarvitsivat nimenomaan ”vapaan työläisen”, ei turpeeseen sidottua maaorjaa). Eikä porvaristo varmastikaan miettinyt omaa uskottavuuttaan taloudellisissa kysymyksissä tuon asiakokonaisuuden kautta. Sillä oli ihan omat tavoitteet, mitä varten sen täytyi kritisoida mennyttä, jotta se saisi tuhottua sen vallitsevat kategoriat. Mielenkiintoista onkin, että niin tähän kuin marxilaiseen teoriaan sisältyy siis poliittinen puolensa. Mielenkiintoinen kysymys olisikin: voiko olla edes täysin poliittisesti neutraalia taloustiedettä tai yhteiskuntatiedettä? Se olisi kuitenkin oman kirjoituksensa aihe.

Mutta yleinen väärinymmärrys – tai ainakin asian lievähkö tulkinnallinen puute – marxilaisen teorian kohdalla johtuu luultavasti vain siitä, että tietyt käsitteet ja tietty ideologia (esim. tavarafetisismi) tekee kaikesta niin luonnollista, että ajatellaan kyseisen teorian pelaavan samoilla käsitteillä kuin ”kaikki muutkin”, vaikka se juuri noita käsitteitä kritisoisi. Jälleen: kyse ei ole suoranaisesta taloustieteestä, vaikka se taloutta tutkiikin. Teorialle annetaan monesti siis yleisessä keskustelussa tehtävä, johon se ei edes ole aikeissa vastata, vaan osoittamassa sen yhteiskunnan ”rajat”, jossa tuo kysymys esitetään. Poliittiset johtopäätökset ovat asia erikseen, koska analyysin hyväksynyt ei välttämättä jaa sen tekijän poliittisia mieltymyksiä.

Siinäpä taas muutama merkintä.

Mainokset