Kohtaaminen antiikin kreikkalaisten kanssa

Minulla oli eilen muutama tunti kulutettavaksi sillä aikaa, kun autoni tuulilasia vaihdettiin. Yleensä tällaisia odotteluja varten minulla on kaksi pääasiallista vaihtoehtoa: kiertää kirpputorit tai mennä kirjastoon. Tällä kertaa valitsin jälkimmäisen. Ei minulla tosin ollut mielessä mitään kirjaa, joka minun täytyisi saada hyppysiini. Siellä ne edellisetkin tuntuivat odottavan lukemistaan – tai ”lainaa uudelleen” vaihtoehtoa nettipalvelussa.

Joka tapauksessa löysin itseni Kouvolan pääkirjastosta. Varmoin askelin marssin taas lempihyllyjeni väliköihin tutkimaan, jotta olisiko siellä jotain uutta ja mielenkiintoista. Mitään aivan uunituoretta en tällä kertaa kuitenkaan hyllystä napannut ihmeteltäväksi. Silmiini osui nimittäin Friedrich Nietzschen Kirjoituksia kreikkalaisista. Se oli näemmä ilmestynyt vuonna 2006. Toisaalta eipä vuosiluku minulle tässä tapauksessa liikoja merkinnyt, koska häpeäkseni en olisi kyllä tuota kirjasta luetellut, jos joku olisi minulta kysynyt Nietzschen kirjoitusten nimiä. En siis olisi edes osannut odottaa näiden tekstien suomennoksia, koska en oikeastaan edes tiennyt niistä. Eihän koko kaveri ole minulle kuin parhaimmillaan tuttu. Siis siten kuin ihminen voi olla tuttu, mutta ei vielä kaveri tai ystävä. Tiedän kyllä pääpiirteittäin hänen ajatteluaan, mutta en kunnolla hänen tapojaan. Törmään häneen hieman siellä ja täällä, mutta en kulje hänen kanssaan oikein missään. Me emme tee yhteisiä suunnitelmia.

Nyt kuitenkin olimme yhteisen suunnitelman äärellä: ottaa selvää kreikkalaisista. Hieman osasin jo aavistaa, mitä tuleman piti, koska kreikkalaisten kanssa olen ennekin ollut tekemisissä. Heidän käsitteensä ja käsityksensä työstä oli tullut tutuksi mm. opintojen kautta. Niiden avulla, kun pystyy analysoimaan nykyhetkeä hieman toisenlaisesta näkökulmasta kuin meidän oma sanavarastomme tai ymmärryksemme antaa myöten. Aiheeseen tutustuminen olisi perin suositeltavaa monelle aikamme poliitikolle, joka kyllä osaa puhua työstä vuoden päivät ymmärtämättä siitä paljoakaan.

Mutta miksi nuo muinaiset kreikkalaiset? On suorastaan mieltä kiihdyttävää huomata, miten erilaisella tavalla on voitu tähän maailmaan suhtautua. Tietysti kaiken ylevän lisäksi antiikin yhteiskuntaa leimasi orjuus ja monet verenhimoiset vuodatukset (joista Nietzschekin kirjoittaa), mutta se ei poista sitä seikkaa, että jotain he paljastavat meille tästä maailmasta. Tutustumalla heidän elämäänsä ja ajatteluun voi ihminen paeta nykyhetken musertavaa otetta, joka estää meitä usein näkemästä selvästi. En tarkoita tällä, että meidän täytyisi ajatella kuin nuo kreikkalaiset, vaan sitä, että he paljastavat sen, että ei ole pakko ajatella tällä tavalla.

Oli hyvin vähällä, että en saanut tuota kirjaa luettua yhdeltä istumalta, mutta tekstiviesti, joka ilmoitti tuulilasin olevan paikallaan, pysäytti lukuhetken ja oli aika lähteä hakemaan autoa. Jäipähän jotakin mielenkiintoista luettavaa viikonlopulle.

Mainokset

1 Comment

Kommentointi on suljettu.