Uskonsa menettänyt Jumala

Slavoj Zizek pohtii kysymystä, kuka oikeastaan kuolee ristillä, kirjoituksessaan Meditation on Michelangelo’s Christ on the Cross (2010). Ja mitä mielenkiintoisin kysymys se onkaan! On sitten ihminen uskovainen tai ei, kysymys ei voi olla kiehtomatta, kun siihen oikein paneutuu. Miten todella tuo tapahtuma pitäisi ymmärtää?

Zizek käyttää ajattelunsa eräänlaisena pohjana Michelangelon kuvausta Jeesuksesta ristillä. Tuossa kuvassa Jeesuksen ilme on kärsimyksen kysyvä ilme. Hänen jalkojensa asento paljastaa hänen yrittävän uhmata kohtaloaan: Kristus yrittää vapauttaa itsensä. Jeesuksen oikean käden asentokin kertoo uhmakkuudesta: käsi tekee merkin, joka Michelangelon aikana olisi ymmärretty kapinallisena haasteena.[1] Jumala uhmaa itseään.

Tietenkään Michelangelo ei ollut kuvaansa tekemässä paikan päällä. Se ei ole mikään todiste tuosta uhmasta, vaan se on tulkinta. Se ei kuitenkaan tunnu vieraalta, jos luetaan raamatun kertomus kyseisestä tapahtumasta. Zizek onkin kiinnittänyt huomiota erityisesti Jeesuksen sanoihin ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Kristillisen teologian mukaan, kun Jeesus Kristus ei ole kuka tahansa messias, vaan Jumala itse.[2] Käytyään läpi mm. Chestertonin kirjoituksia aiheesta, päätyykin Zizek toteamaan, että kristinusko on ainut uskonto, jossa Jumala ei itse usko hetkeen itseensä: Jumala järkkyy uskossaan.[3] Toisaalla hän onkin kirjoittanut, että kristinuskoon kuuluva Jumalan ihmisyys (He was made Man) pelottaa meitä juuri sen takia, että tuo transsendentti Jumala, joka takaa järjen ja järjestyksen maailmankaudessa, kuolee. Hän hylkää transsendentin paikkansa ja laskeutuu osaksi omaa luomustaan. Jumalan kuolema merkitsee ylemmän voiman katoamista, mikä jättää meidät vapauden ja vastuun musertavan taakan alle. Se on nyt ihminen, joka on vastuussa jumalallisesta luomuksesta.[4] Tuosta luomuksesta, joka ei kristillisen teologian mukaan ole edes välttämättömyys. Jumalalle – kuten Eagleton on esittänyt – ei maailmassa ollut mitään, mitä hän tarvitsisi. Luomakunta on puhdas acte gratuit.[5] Tämä on ymmärtääkseni se tärkein pointti, miten ristinkuolema pitäisi lukea.

En tiedä teistä, mutta mielestäni tämä on hyvin mielenkiintoinen ajatus: maailma, jolla ei ole välttämättömyyttä sekä Jumala, joka ei enää takaa edes sen vähittäistä järkeä. Ehkä joku ateisti saattaisi alkaa tässä kohtaa paukuttelemaan henkseleitään (”Mitä minä olen sanonut!”), mutta mielestäni tähän lopputulokseen saapuminen ”Jumalan kuoleman” kautta on paljon hedelmällisempi kuin kieltää asia sellaisenaan. Pitää edetä niin sanotusti spiraalissa ylöspäin, koska vaikka päätyisi samaan kohtaan, on sen vastakohdan kautta kulkeminen mahdollistanut sen korkeammalla tasolla.

 

Lähteet:

Eagleton Terry 2009. Reason, Faith, & Revolution – Reflections on the God Debate. Yale university press New Haven/London

Zizek Slavoj 2009. The Fear of Four Words: A Modest Plea for the Hegelian Reading of Christianity. Teoksessa The Monstrosity of Christ Paradox or Dialectic? Toim. Davis Creston, Zizek Slavoj, Milbank John. The MIT Press. Cambridge. s. 24-109

Zizek Slavoj 2010. Meditation on Michelangelo’s Christ on the Cross. Teoksessa Paul’s New Moment – Continental Philosophy and the Future of Christian Theology. Toim. Milbank John, Zizek Slavoj & Creston Davis. Brazos Press. 2010. Michigan. s. 169-181

 

[1] (Zizek 2010, 171-172.)

[2] (Zizek 2010, 174-175.)

[3] (Zizek 2010, 176).

[4] (Zizek 2009, 25.)

[5] (Eagleton 2009, 8.)

Mainokset