Oikeaoppinen kerettiläinen

Minulle jännin seikkailu on aina ollut “oikea oppi”. En väitä olevani sen paras sanansaattaja, mutta pyrkimys sitä kohti on vienyt minut usein uuden tiedon äärelle. Se on pitänyt minut liikkeessä eikä suinkaan sitonut vanhan maailman tienviittoja tuijottelemaan. Avaramielisempänä olisin luultavasti paradoksaalisesti vähemmän avaramielinen. Kuten toisessa yhteydessä Tournier totesi, “piirrettäessä Sveitsin rajaa, piirretään Sveitsiä ympäröivien maiden raja” (Tournier 1960, 104), joten piirrettäessä oikean opin rajoja piirretään myös sen ulkopuolisia rajoja. Toisinaan – kuten myös maiden rajojen kohdalla – saattaa raja myös siirtyä konfliktin johdosta, joka on ajatusten kohdalla aina vääjäämätön tosiasia. Oikean opin metsästys ei siis ole alistumista tietylle ajatukselle, vaan luovaa työtä, jossa sitä ensinnäkin haetaan. Se on työtä, jota varten saattaa joutua hetkellisesti näyttäytymään kerettiläisen hahmossa, joka testaa opin kestävyyttä – ja siirtää kenties rajaa sen mukaisesti.  

Oppeja on kuitenkin monenlaisia. Toiset ovat enemmän maailmankatsomuksellisia, toiset metodeja. Keinoja on tosin vaikea määritellä, jos ei ole niitä vastaavia tavoitteita. Jako ei ole siis päivän selvä, mutta jako se on silti. Mitä tulee esimerkiksi työväenliikkeeseen, noudatan erästä vanhimmista opeista. Sen ilmaisi hyvin Engels kirjeessään Werner Sombartille: ”Marxin koko maailmankäsitys ei kuitenkaan ole dogmi vaan menetelmä. Se antaa lähtökohdat tulevalle tutkimukselle ja menetelmän tuota tutkimusta varten eikä valmiita dogmeja.” (Engels 1976/1895) Kyse on yksinkertaisesti kapitalismin analyysin tarpeellisuuden tunnustamisesta poliittisesta näkökulmasta, jonka tavoitteena on pääoman vallan tuhoaminen eikä suinkaan Marxin jokaisen ajatuksen hyväksymisestä.

Mitä tulee tuohon maailmankatsomuksellisempaan puoleen, luultavasti enemmän kuin yhdessä kohtaa ajautuisin Marxin kanssa riitoihin. Tämä on yksi niistä asioista, joissa olen joutunut siirtämään “Sveitsin rajaa”. Oliko se helppoa? Ei suinkaan, koska siinä ajautuu “kerettiläiseksi” ja joutuu luopumaan jostakin, mutta kuka jaksaa ikuisesti huijata itseään esimerkiksi sen kohdalla, että luottaisi filosofiseen materialismiin kun ei siihen kuitenkaan käytännössä usko? Nimittäin se miten me yleensä elämme elämäämme kertoo enemmän siitä, mihin me oikeasti uskomme kuin mitä suullamme puhumme. Marx, ja monet muut, voivat toki olla täysin oikeassa hengettömän maailman suhteen, mutta sittenhän ovat. Joku ehkä voi väittää, että tämä estää käyttämästä hänen metodiaan, mutta asia ei ole aivan niin yksinkertainen. Siihen ehkä palaankin joskus toiste, mutta lukijan on hyvä tietää, että silläkin alalla olen tehnyt pientä rajankäyntiä etsiessäni oikeaa oppia. Sielläkin on piirretty rajaa molemmilta puolilta.

 

Kirjallisuus:

Engels 1976/1895). Engels Werner Sombartille. 11.3.1895. Teoksessa Engels Friedrich & Marx Karl 1976. Kirjeitä. Kustannusliike Edistys. Moskova. s. 482-484.

Tournier Paul 1960. Ihmisen syyllisyydestä. Werner Söderström osakeyhtiö. Porvoo.

Mainokset

1 Comment

Kommentointi on suljettu.