Mammonasta pääomaan

Ostin itselleni joululahjan, jonka tosin avasin jo muutamaa päivää ennen, mutta sain luettua loppuun vasta nyt jouluaattona. Kirja on Mikko Heikan esseekokoelma Kapitalismi, kristinuskon mustajoutsen? – Esseitä uskosta ja rahasta (2016). Kirja sisältää joukon erilaisia tekstejä, joita yhdistää otsikon mukaiset teemat. En tiennyt edes kirjan olemassaolosta, mutta kierrellessäni kirjakaupassa, se sattui osumaan silmiini. Aluksi en meinannut sitä ostaa, mutta sitten kun huomasin alennustarran, niin päätös muuttui (sellainen voima rahalla ainakin on).

Ja oikein hyvän kokoelman Heikka olikin saanut aikaan. Kirja sisälsi paljon itselleni uutta, mikä on tietysti aina toivottavaa uudelta kirjalta, mutta myös jonkin verran tuttua huttua. Kaikesta päätellen Heikka on syventynyt aiheeseen kattavasti. Kokoelmasta löytyy niin ajanlaskun alun taloudellisen maiseman maalailua kuin myös Lutherin työtä koskevien käsitysten avaamista sekä oikein kiinnostavia pointteja Adam Smithistä – ja paljon muuta. Uskallankin hyvällä omallatunnolla suositella kyseistä teosta, mutta tietyin varauksin. Selvästi Heikka on kyllä oppinut mies ja sulava kirjoittaja, mutta hänellä on eräs pahemman laatuinen sokeapiste aiheensa kanssa, mitä ei voi jättää mainitsematta.

Monessa kohtaa Heikka vaikuttaisi tahtovan sanoa jotain enemmän kuin päätyy sanomaan. Hän kiertelee ja kaartelee ”totuuden” ympärillä, mutta aina viime hetkessä vetäytyy sen luota. Aivan kuin sen koskettaminen polttaisi hänen näppejään. Hän päätyy mm. toteamaan, että raha sellaisenaan ei ole pahasta, mutta muuttuessaan mammonaksi, niin silloin alkaa ongelmat. Omaisuus alkaa hallita ihmistä. (ks. Heikka 2016, 53.) Tästä ei olisi hänellä pitkää askelta erääseen johtopäätökseen, mutta silti kapitalismin kritiikki jää oikeastaan tähän. Se on valitettavaa, koska kirjan nimessä nyt kuitenkin on kapitalismi. Oikeastaan kapitalismin analyysi kaikkinensa jää hyvin heppoiseksi, vaikka rahasta puhutaan paljon. En väitä, että hän edes tällaista kritiikkiä olisi ollut kirjoittamassa, mutta on mielenkiintoista, miten Heikalla on ilmiselvää silmää oireiden tunnistamiselle, mutta sairautta ei tohdita nimetä. Kritiikki pysyy vahvasti moraalin tasolla eikä missään kohtaa laskeudu ”tuotannon todellisuuteen”. Mammona saa kaikesta kritiikistä huolimatta jäädä taustalle kuin vellomaan eräänlaisena nollatasona. Mammonan ongelma nähdään ainoastaan yksilöllisellä tasolla eikä järjestelmän. Enkä tässä toivo tai oleta, että papin pitäisi ryhtyä ”marxilaiseksi”, vaan toivoisin, että mammonan kritiikki vietäisiin loppuunsa. Mikäli nimittäin omaisuuden ottama niskalenkki ihmisestä on Heikan edustaman kristillisen näkemyksen mukaan pahasta, niin miksi kirkko on niin suloisen hiljaa pääomasta, joka on kaikessa ”spektaakkelisuudessaan” elottoman autonomista liikettä (ks. Debord 2005, 30). Eihän raha (tai mikään muukaan) muutu pääomaksi kuin vasta silloin kun se toimii kuin pääoma. Tämä on sokeapiste muuten mainiossa kirjassa. Se kritisoi mammonaa, mutta näkee sen vain sen ”sekundaarisessa” tasolla tietyn yhteiskunnallisen suhteen sisällä, mutta ei näe, miten se pystyttää itsensä ”primaarilla” tasolla, vaikka kirja muuten kyllä huomioi kapitalismin synnyn esimerkiksi Fransiskuksesta kertovissa kohdissaan (varhaiskapitalismin kriitikko).

Kaikkinensa kuitenkin eurot olivat hyvin käytetty, sillä kirjasta voi varmasti ammentaa vielä paljon enemmän kuin vain tällaisen hätäisen esittelyn. Ja onhan minun myönnettävä, etten voi olla täysin varma Heikan ajattelusta. Ehkä hän on itsekseen pohtinut tätä mammonan nollatasoa? Mutta vaikka ei olisi, niin esittämäni kritiikin tarkoitus ei ole olla hyökkäävä, vaan ennemmin koukkuja ripustava. Heikan esseet muodostavat erinomaisen pohjan laajentaa kirjassa esiteltyjä polkuja, mutta epäilen, ettei kirkon piirissä sellaista tapahdu. En ole aivan varma – ja ehkä tämä vain on pelkkä tuntemus – mutta jostain syystä vaikuttaa siltä, että papistolla ei ole pokkaa mennä aivan loppuun asti. Miksi niin kiihkeä saarnaus mammonaa vastaan ei yllä järjestelmän tasolle, pääoman arvonmuodostukseen?

Lähteet:

Heikka Mikko 2016. Kapitalismi, kristinuskon mustajoutsen? – Esseitä uskosta ja rahasta (2016). Kirjapaja. Helsinki.

Debord Guy 2005. Spektaakkelin yhteiskunta. Helsinki. Summa.

 

 

 

 

Mainokset