Olemmeko onnellisia?

Melender kirjoittaa siitä, miten elämäntaidon gurut saarnaavat onnellisuuden ja menestyksen välisestä suhteesta. Tuo yhteys muodostaakin nykyaikaisen onnellisuusteollisuuden ytimen. Ilman sitä ei olisi minkäänlaista liikeideaa, jonka avulla tehdä rahaa. Onnellisuus onkin porvarillistettu ja tätä kaupallista sovellutusta kutsutaan positiiviseksi ajatteluksi. (Melender 2016, 20-21.)

Ja kuinka paljon meitä kehotetaankin tuohon ajattelun tyylilajiin ryhtymään? Hyvin paljon. Enkä väitä, etteikö annos positiivista ajattelua tekisi meille kaikille oikein hyvää, mutta sen saarnaaminen kaiken mahdollistavana keinona on jokseenkin kurjaa ja monella tapaa myös julmaa. Melender onkin terävimmillään huomatessaan, minkälaisen positiivisuuden kultin kanssa me olemmekaan tekemisissä. Tämän kultin peruspiirteitä ovat elämän traagisen perusluonteen sisältämien asioiden pitäminen patologisina. Me elämme maailmassa, joka on täynnä kipua, tuskaa sekä kärsimystä ja pettymyksiä. Kultin mielestä meidän normaalin olotilamme tulisi kuitenkin olla menestyksen huuma, ilo ja onni. Kaikki asioita, joita on pidetty kallisarvoisina juuri siksi, että ne ovat niin harvinaisia. (Melender 2016, 28.)

Onko positiivinen ajattelu siis kenties aikakautemme uskonto? Melender tuntuisi antavan tästä joitain viitteitä. Hän kirjoittaakin positiivisesta ajattelusta uudenlaisena hengellisyyden muotona. Siinä on havaittavissa monenlaisia uskonnon jäänteitä. Ihmiset, jotka juoksevat onnen ja menestyksen perässä, ovat kuin jälkiteollisen maailman versioita pelastusvarmuutta etsivistä kristityistä. Hyvinvointivalmentajat harjoittavat sielunhoitajan toimea ja ihmiset opettelevat voimanantaja-ajatuksia kuin rukouksia. Jos ennen kapitalistit toivoivatkin, että ihmiset käyvät kirkossa harjoittamassa kuuliaisuutta Jumalalle, niin nyt pistetään pystyyn erilaisia motivaatioseminaareja, joissa papin virkaa toimittaa innostava guru. (Melender 2016, 23, 25) Sekulaari yhteiskuntamme ei kenties siis olekaan niin sekulaari. Se on vain käpertynyt itseensä, koska ei jaksa kuvitella enää pidemmälle. Ongelma on vain siinä, että tämän uskonnon juhlapyhät eivät rajoitu tarkoin määritellyille päiville ja sunnuntaille, vaan jatkuvat vuoden ympäri lyöden raskaalla rummullaan meille rytmiä. Ole onnellinen, ole onnellinen, ole onnellinen…

Ja eikö juuri tämä, ihmisten pakottaminen onnellisiksi, ole omiaan tekemään meistä onnettomia? Pakotettu onnellisuus on hieman sama asia kuin pakotettu rakkaus: se ei ole sitä. Todistelevatko ihmiset siis onnellisuuttaan toisiaan varten ennemmin kuin todella tuntisivat sitä? Toisiaan varten siinä mielessä, etteivät joutuisi itse outoon valoon onnellisuuden puutteensa vuoksi? On minullakin monia syitä tuntea itseni onnelliseksi. Tunnen myös sitä usein olevani. Jos kuitenkin olen aivan rehellinen, uskon enemmän tuohon elämän traagiseen perusluonteeseen. Eikä uskoakseni kukaan voi väittääkään, etteikö perusluonne olisi juuri tämä. Näin se vain on, mutta kenties tulisi oppia nauttimaan kaiken keskellä pienistä onnen hetkistä sekä lakata etsimästä jatkuvaa onnellisuutta. Pitää uskoa, että olemassaolo on sellaisenaan hyvää.

Slavoj Zizek on esittänyt, että psykoanalyyttiselta kannalta asia on niin, etteivät ihmiset oikeasti halua onnellisuutta – ja näin on hyvä. Hän esittää, että esimerkiksi keskellä luovaa hetkeä, jolloin ihminen on jonkin uuden äärellä, on ihminen valmis kärsimään ja jopa vaarantamaan oman henkensä sen puolesta. Onnellisuus ei astu kuvioihin.[1] Me varmasti kaikki tunnemme tällaisia ihmisiä, jotka riivaavat itseään eteenpäin. Me ihmettelemme, miksi he tekevät sitä, eihän tuo näytä tuottavan minkäänlaista onnellisuutta. Silloin meidän pitäisi muistaa juuri tämä: tarkoitus ei ole ensinnäkään olla onnellinen. Voisiko nimittäin onnellisuutta kauppaava guru myydä yhtään mitään ihmiselle, joka ei halua pelkkää onnellisuutta? Onnellisuus on todellakin yksi niistä asioista, jotka toimivat pieninä annoksina, mutta herrana muuttuvat kohteensa musertajiksi, ja juuri herraksi nämä kauppamiehet sen haluavat myydä. He tahtovat meistä onnellisuuden orjia.

Lähteet:

Melender Tommi 2016. Onnellisuudesta. WSOY. Helsinki

 

 

 

[1] https://www.youtube.com/watch?v=U88jj6PSD7w

Mainokset