Kyse on arvosta

Kävin eilen mielenkiintoisen keskustelun yhdistyksemme johtokunnan kokouksen päätteeksi. Pääsin pallottelemaan hyvän toverin kanssa hieman suurempia kokonaisuuksia. Keskustelumme laajeni paikallisista asioista kohti yhteiskuntamme ”verenkiertoa”, sen sydämen tahdistamista ja vaikka mihin. Emme ehtineet keskustelussamme loppuun, mutta huomasin, että olimme matkalla erääseen mielenkiintoiseen aiheeseen. Kai sitä voisi kutsua ideologiaksi. Ei siten, että olisimme alkaneet pohtia ”meidän ideologiaamme”, vaan sitä, miten yhteiskunta ensinnäkään hyväksyttää tai luo järjestyksensä. Mikä/kuka todella säveltää yhteiskuntamme laulun?

Haluankin tehdä tästä aiheesta muutaman merkinnän myös tänne. Kuten mm. Holloway on esittänyt, ei kapitalistisen yhteiskunnan subjekti ole kapitalisti, vaan arvo. Pääoma on kasautunutta arvoa, joka lopulta tekee päätöksen. Sitä määrittelee ihan sen oma dynamiikka, ja sitä joutuu kuuntelemaan myös kapitalisti. (Holloway 2002, 34.) Kun siis teemme politiikkaa, me ajaudumme useasti siihen harhaluuloon, että selkeästi havaittavat toimijat (kapitalistit, työläiset, äänestäjät…) olisivat niitä, jotka tekevät päätökset ”puhtaasti”. Todellisuus on paljon mielenkiintoisempi, ja uskoakseni myös pelottavampi. Žižek kutsuu pääomaa lacanilaisittain yhteiskuntamme reaaliksi. Pääoma muodostaa hänen mukaansa yhteiskunnallisen todellisuutemme ”abstraktin” haamumaisen logiikan. Se on se, mikä lopulta määrää, mitä tuossa todellisuudessa tapahtuu. (Žižek 2012, 19-20.) Shakkipelivertauksena reaalissa on kyse kaikista niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat pelin kulkuun, jotka eivät sijoitu symboliselle (säännöt joita on noudatettava) tai imaginaariselle (miten nappulat on muotoiltu ja nimetty) tasolle (Žižek 2007, 8-9). Jaottelu auttaa ymmärtämään poliittisessa mielessä sen, miten politiikan kohteena ei voi olla pelkästään suoraan edessä aukeava todellisuus, vaan jokin sen takana. Tarvitaan ymmärrystä siitä, mikä saa tuon todellisuuden elämään siten kuin se elää. Miksi todellisuus ottaa itselleen tietyn muodon? Minkä takia me emme enää usko siihen, että kuninkaalla on Jumalan suomat valtuudet, mutta silti sokeasti me tottelemme markkinoiden ja kapitalismin rautaisia lakeja? Onko se yhtään sen vähemmän naurettavaa? Eikö synninkin tilalle ole tullut vain velka?

Lähteet:

Holloway John 2002. Change the World Without Taking Power. Pluto Press. London/Sterling.

Zizek Slavoj 2007. How to Read Lacan. W W. Norton & Company, Inc. New York.

Mainokset