Kausi numero kolme?

Jos WordPress osaa laskea oikein, olen julkaissut tähän mennessä 80 juttua. Tiedä tuota olenko tosin kaikki muistanut listata Tekstit-osioon. Se on kuitenkin paljon enemmän kuin koskaan ajattelin jaksavani kirjoittaa hyvinkin kapeasta aihealueesta. Ovathan tekstini käsitelleet enimmäkseen kapitalismia, politiikkaa ja sen sellaista. Kyseessä ei ole siis ollut huimaa suosiota nauttiva lifestyle-blogi, vaan omaa pientä lukijakuntaa palveleva poliittinen kirjoitussammio, joka on pyrkinyt vieläpä irrottamaan itsensä päivänpolitiikan turhamaisuuksista.

Tänä aamuna saavutin kuitenkin jonkinlaisen saturaatiopisteen. Olin herännyt jo hyvissä ajoin ja tylsyyttäni aloin kirjoittamaan. Kävin läpi vanhoja muistiinpanojani. Enhän ole viime aikoina ehtinyt/jaksanut lukea yhtään mitään uutta, joten vanhan kierrättämiseksihän se taas meni. Mieleni teki sanoa jotain poliittista, joten kaivoin esiin kansion nimeltä ”Working class stuff”. Kyllä, minulla on sen niminen kansio. Se pitää sisällään muistiinpanoja kaikenlaisista työväenliikkeen tuottamista teksteistä. Erään kirjan muistiinpanot sieltä sitten tarttuivatkin matkaan.

Jotain jopa syntyikin. Olin jo asettelemassa uutta kirjoitusta WordPressiin, mutta sitten päässä taisi naksahtaa pahemman kerran: ”Enpä jaksa.” Aihe tuntui jo niin läpikalutulta, etten nähnyt järkeä alkaa sitä julkaisemaan. Siihen oli kaiken lisäksi tarrautunut sitä ikävää sävyä, josta olen pyrkinyt eroon, mutta aina se löytää tiensä takaisin. Tuo sävy on sukua turhautumiselle. Sitä onkin viime aikoina näkynyt taas enemmän sanojeni joukossa. Kenties myös puheessani, jos olemme sattuneet tapaamaan henkilökohtaisesti. Pahoittelut siitä. Kysyinkin itseltäni: ”Enkö ollut jo sanottavani sanonut noissa aiemmissa 80 jutussa, jotka olen tälle sivustolle tunkenut? Voisinko enää ilmaista jotain sellaista, joka valaisisi sanomaani paremmin?” Kenties voisin kirjoittaa selkeämmin, kuin selkokielisiä uutisia tekisin, mutta enpä jaksa. Mikäli en siis ryhdy kirjoittamaan kirjaa, niin tunnen sanoneeni sen, mitä halusin sanoa.

Mutta tunne on aina tunne eikä koko totuus. Luultavasti kun saan tämän kirjoituksen julkaistuksi, minulle tulee taas tarve sanoa jotakin. Olen kuitenkin päättänyt, että pidän sen aikaa taukoa, kunnes olen itselleni tehnyt selväksi, mistä ”kolmannessa kaudessa” oikein voisi olla kyse. Nämä kaksi ensimmäistä sulautuivat lopulta valitettavan paljon yhteen, vaikka kakkoskaudella toinkin mukaan enemmän mm. teologisia pohdintoja. Jonkinlaista eroa on ollut siis huomattavissa ja siihen olenkin tyytyväinen. Nyt tavoitteena olisi hieman suurempi ero, mutta tuskin aivan uusille seuduille olen lähtemässä. Kokonaisuuksien kehittely vaatii kuitenkin aikaa velloa ja lueskella, joten tahdon itse vapauttaa itseni kirjoittamisen taakasta hetkeksi. Minua on toki neuvottu, että on turha tehdä tällaisia julistuksia tauoista. Neuvo on ehkä aivan oikea, mutta ei ehkä vain minulle sopiva. Jos en tee päätöstä pitää selkeästi taukoa, löydän itseni taas kirjoittamasta ja julkaisemasta heti seuraavalla viikolla.

Olen myös pohtinut sitä voisinko tuoda näitä asioita esille jossain toisessa muodossa. Saisiko se minut innostumaan uudelleen? Muutaman kerran olen saanutkin kyselyjä siitä, voisinko tulla pitämään esitelmän tai pienen puheen. Onpa tuollaista aivan pienimuotoisesti tullut harrastettuakin. Toisekseen olen miettinyt, että pitäisiköhän aloittaa podcast. Molemmat mielenkiintoisia vaihtoehtoja, joista jälkimmäinen puhuttelee tällaisen kotihiiren mieltä, mutta ensimmäinen taas poliitikkoa minussa. Ehkä kolmannella kaudella teksti vaihtuukin ääneksi?

Mainokset