Menneisyyden loppu, uuden alku

Lupasin palata takaisin blogini pariin uusin kirjoituksin. Toivottavasti tuon lupauksen pystyn myös lunastamaan. En ole näet vieläkään oikein toipunut siitä kyllästymisestä, jonka koin keväällä. Olenkin sen syitä pyrkinyt kovasti pohtimaan. Tämän pohtimistyön tuloksena syntyivätkin kolme e-kirjaa (tai ehkä paremmin kirjasta), jotka olen nyt julkaissut. Niiden nimi Loppu kertoo siitä, että halusin saada yhden vaiheen elämästäni päätökseen. Jos siis haluat tukea harrastustani, niin tilaa ne omaksi. Nämä kirjaset sisältävät vanhoja tekstejä, joita on paikoin tarkennettu ja muokattu, mutta en lähtenyt niitä esimerkiksi laajentamaan. Ne ovat oikein hyvä läpileikkaus vuosiin 2017-2018 sekä alkuvuoteen 2019. Ne eivät toki noudata ajallista järjestystä, mutta lukija voi huomata tiettyjä toistuvia teemoja, jotka pyrkivät puskemaan läpi siellä täällä. Nämä toistuvat teemat ovat kehittyneet vuosien varrella ja tuon ne ehkä parhaiten esille sarjan ensimmäisessä osassa Ikävä oleminen, joka on kaikista henkilökohtaisin.

Työstäessäni näitä kirjasia jouduin siis käymään läpi aika monen vuoden tuotannon. Osaa teksteistä en ollut lukenut sen jälkeen kun olin ne julkaissut, joten se oli myös mielenkiintoinen matka omaan mieleen. Kirjat ovat toki täynnä viittauksia ja välillä lukija saattaa miettiä, missä minun omat ajatukseni ovat, mutta kyllä ne siellä piileksivät – jo pelkästään viittausten valinta kertoo omaa kieltänsä. Enkä ole koskaan oikein ottanut paineita siitä, että pitäisi keksiä omia ajatuksia. Jos elämän aikana muutaman sellaisen keksisi, niin olisi jo todella hyvin. Muuten minulle riittää se, että saan tuotua esille itseäni kiehtovia ajatuksia. Tahdon myös antaa niille alkuperäiset yhteydet, jotta lukija voi itse tutustua asiaan tarkemmin. Se on minun tavoitteeni. Mutta se näistä kirjasista.

Mistä sitten aion tulevaisuudessa kirjoittaa? En enää tee lupauksia siitä, ettenkö kirjoittaisi politiikasta. Sen lupauksen tulisin kuitenkin rikkomaan ajan myötä. Tahtoisin kuitenkin kirjoittaa myös laajemmin. Elämässäni tapahtuu tällä hetkellä näet kaikenlaista. Tällä hetkellä esimerkiksi työstämme Blooming Redin kanssa albumia, joka on vienyt paljon aikaa, koska on täytynyt opetella kaikenlaista äänituotannon puolella. Pikkuhiljaa sekin alkaa sujumaan, vaikka paljon on vielä edessä. Tämän lisäksi elämäni on myös sangen erilaista verrattuna esimerkiksi vuoden takaiseen. Minulla on nykyään pieni poika, jonka hymy onnistuu karkottamaan synkimmätkin pilvet. Olenkin äärimmäisen iloinen omasta pienestä perheestäni. Elämässä moni asia on löytänyt aivan uuden tärkeysjärjestyksen. Tarkoitukseni ei toki ole aloittaa pitämään blogia omasta arjestani, mutta uskon, että löydän siitä monia sellaisia asioita, joita voisi käsitellä myös yleisemmin. Ehkä kirjoitan joskus tarpeesta olla luova tai halusta julkaista jotain, olla esillä ja nähtävänä tavalla tai toisella. 

Eräs asia on kuitenkin varma. En ala enää suodattamaan samoissa määrin teemojen käsittelyä kuin aiemmin. En vedä niitä tietyn linssin läpi. Jos mieleni tekee kirjoittaa marxilaisesta teoriasta, niin kirjoitan siitä välittämättä tuon taivaallista esimerkiksi sosialidemokraattien mielipiteistä (kuulunhan puolueeseen) tai jos mieleni tekee kirjoittaa musiikista, niin minä kanssa kirjoitan siitä. Yleisö pitäisi aina osata kuvata ja rajata, mutta ehkä totuus on osaltaan se, että teen tätä ennen kaikkea itselleni. Toki toivon, että lukija saa siitä jotain irti itselleen.