Vastuuta ja totuutta

Olen viime aikoina kohdannut paljon vastuullisia ihmisiä. Hyvä niin. Vastuullisuutta kaivataan. Olen myös tavannut viime aikoina paljon virheensä myöntäviä ihmisiä. Oikein hyvä. Se on loistava piirre ihmisessä. Nähdäkseni jonkinlainen yleinen metanoia on ottanut ihmiset valtaansa. Vastuuttomat ja virheitä peittelevät ovat päästäneet irti synneistään ja nähneet valon. Tulevaisuus on astetta parempi.

Kuten hyvä lukija saatoit huomata, on sävy tällä kertaa hieman vitsailevampi. Ja tuskin teen tässä vähiten pilkkaa itsestäni. Tarkoitukseni ei olekaan suoranaisesti ivailla, piruilla tai muutenkaan nälviä. Tahdon vain tehdä muutaman merkinnän tästä poliittisesta ilmapiiristä, jossa kilpaa ollaan ajattelematta seuraavia vaaleja, vaikka moni niitä varmasti pohtii. Vastakohtien yhteneväisyys onkin monesti aika kaunista. Mieleeni näet juolahtaa eräs vitsi, jonka luin eräästä Zizekin kirjasta. Se meni jotenkin näin. Joukko juutalaisia kokoontui synagogaan ja jokainen vuorollaan kävi tunnustamassa oman mitättömyytensä Jumalan edessä. Ensin rabbi aloitti voivottelemalla, miten hän on täysin arvoton. Sitten rikas mies totesi itsestään aivan samoin. Lopulta köyhä juutalainen teki samoin ja aiheutti heti supinaa rikkaan miehen ja rabin kesken: miten hän kehtaa väittää olevansa mitätön!? Niinpä niin, kenellä on oikeus politiikassa “asuttaa” tuo mitättömyyden paikka, jonka tarkoituksena on kuitenkin nostaa itsensä toisten yläpuolelle? Kilpajuoksu mitättömyyteen voi olla joskus hyvinkin totinen.

Poliitikot rakastavat myös kehottaa toisiaan katsomaan totuutta silmiin. Kehotusten ja kehottajien määrästä voi vetää johtopäätöksen, että totuudella on enemmän kuin kaksi silmää. Kyklooppi se ei ainakaan ole. Moni tosin pitää toisen totuutta sinä “kolmantena”. Enkä ole täysin varma siitä pyydetäänkö katsomaan sitä, miten asioiden tulisi olla (tai on) vai sitä, mikä on objektiivinen totuus. Ymmärtääkseni tässä voitaisiin käyttää venäläisiä sanoja totuudesta, pravda ja istina. Ja vaikka joku kieliä osaava osoittaisi vertauksen vääräksi, on maailmassa juurikin kahdenlaista totuutta, vaikka meillä on sille vain yksi sana.

Liittyikö tähän yleiseen “kääntymykseen” vielä jotain? Aivan! Nyt ei ole aika ideologisille johtopäätöksille! Tämä on tosin sangen vaikea temppu. Oletteko näet huomannut, miten ideologian ollessa syvimmillään, se lakkaa monelle olemasta ideologiaa? Sitä vasten taas kaikki näyttäytyy ideologiana. Aivan kuin ihmiset eivät voisi elää ilman ideologia… Mutta tokihan me vastuulliset ja virheitä peittelemättömät totuuden ystävät voimme rakentaa maailman ilman sen tuomaa taakkaa!