Lapsellinen kysymys

Olen huomannut, että elämässä pitää osata toisinaan kysyä ns. lapsellisia kysymyksiä, vaikka yrmyt herrat ja rouvat toteavat niiden olevan aivan liian yksinkertaisia, jotta ne voisivat kaapata koko todellisuuden monimutkaisen luonteen. He tosin erehtyvät pahoin koko kysymyksen merkityksestä. Kysymys on näet kysymys eikä vastaus. Näitä ei tulisi koskaan sekoittaa keskenään.

Mikä siis on minun lapsellinen kysymykseni? Se on seuraava: miten maailma, jossa on uskomattomat tuotantovoimat, voi olla aina persaukinen?

Hämmästellään yhdessä. Me elämme yltäkylläisyyden keskellä. Silti me kerromme toisillemme, miten tuho on aivan nurkan takana. Verotulot sukeltaa, tuotanto sakkaa ja kaikki on päin sitä itseään. Nyt ei saa hellittää! On paiskittava töitä! Ja toki asiat voivat olla päin sitä itseään, mutta on hyvin eri asia, jos sinulta puuttuu vasara kuin raha. Rahan puuttuminen sellaisenaan ei estä sinua naputtelemasta nauloja, jos sinulla muuten on kaikki tarvittava. Kaikki nyt vain sattuu olemaan puettu rahan kaapuun tässä yhteiskunnassa. Eikä oikeastaan vain rahan, vaan pääoman, joka toimii yhteiskunnallisena suhteena järjestellen asioita ja sitä, mikä on mahdollista. Ymmärtänette, mitä haen: jos sinulla on kaikki tarvittavat vehkeet ja vermeet, mutta mitään ei tapahdu, niin voi kysyä, missä mättää. Miksi naulat lopettavat menemästä puuhun, kun raha loppuu? Ei! Miksi raha on loppu? Ei! Mitä raha on? Useimmat ehkä vielä osaavat vastata ensimmäiseen, mutta unohtavat äkkiä yhteiskunnallisen kontekstin, jossa niitä nauloja naputetaan. Toiseenkin saattaa tulla joku vastaus. Mutta kolmannen kohdalla alkaa jo heikottaa. Kuinka harva poliitikko edes pohtii tätä kysymystä! En väitä, että oma ymmärryksenikään asiasta olisi aukoton, mutta sentään kysymys kiinnostaa. Monelle raha vain on. 

Tahtoisin julistaa paljon kovemmin tätä asiaa, mutta olen huomannut erään asian. On parempi antaa ihmisten pienten vihjeiden perusteella alkaa asiaan tutustumaan itse. Se on paljon tehokkaampaa. Asia on vain alkanut minua taas kovasti kiehtomaan sekä samalla vaivaamaan, kun viikottain saan kuulla talouspoliittisen luennon kuntapolitiikan puolella rahojen loppumisesta. Kyllä, olen samaa mieltä, rahat ovat loppu, en minä tyhmä ole. Silti minun poliittinen katse yltää yleensä kunnan rajojen ulkopuolelle ja pakottaa kysymään: olisiko maailmassa sitten joku valuvika, jos kerta materiaalinen todellisuus ei meille esteitä luo, vaan se yhteiskunnallinen suhde, jossa elämme? Kunhan kysyn.