Verta Talvipalatsin edessä

“Pieni kymmenvuotias poika, joka kantoi kirkkolyhtyä, kaatui luodin lävistämänä, mutta piteli yhä lyhtyä tiukasti kiinni ja koetti taas nousta, kun toinen laukaus iski hänet maahan.” (Gapon 1905/1967, 24). Tämä oli vain yksi niistä traagisista tapahtumista, joita todistettiin vuonna 1905 Venäjällä. Tapaus sattui siinä yhteydessä kun Georgi Gapon nimisen papin myötävaikutuksesta oli saatu kokoon joukko työläisiä ja heidän perheitään viemään anomusta Nikolai II:lle. Anomuksessa mainittiin mm. seuraavaa: “…meitä halveksitaan eikä tunnusteta ihmisolennoiksi. Meitä kohdellaan kuin orjia, joiden on kestettävä kohtalonsa ja oltava vaiti. Me olemme kärsineet kauhistuttavia asioita, mutta meitä painetaan yhä syvemmälle köyhyyden ja tietämättömyyden ja oikeudettomuuden kuiluun.” (Gapon 1905/1976, 21.) Ja kuten historia meille osaa kertoa, ei heitä oltu aikeissa kohdella vieläkään ihmisinä. Tsaarin joukkojen luodit olivat valmiita ampumaan vaikka lapsen, jotta “laillinen valta” ei tulisi haastetuksi edes anomuksen muodossa. Sellainen oli tsaari. 

Rosa Luxemburg kuvailee samoja tapahtumia kirjoituksessaan The Uprising of The Petersburg Proletariat (1905/2019). Tekstissä hän kuvaa, miten tämä Gaponin myötävaikutuksesta syntynyt valtava liike oli saanut alkunsa tavanomaiseen vallankumouksellisen ajan tyyliin: pienen tapauksen johdosta. Vuonna 1904 oli Pietarissa perustettu laillinen työläisten yhdistys, jonka oli vieläpä hyväksynyt sisäisten asioiden ministeri. Yhdistyksellä itsellään oli puhtaan taloudelliset tavoitteet, joiden avulla pyrittiin parantamaan työläisten jokapäiväistä elämää. Pyörät lähtivät kuitenkin todenteolla pyörimään kun eräässä suuressa metallialan tehtaassa, joka työllisti 12 000 työläistä, oli tapahtunut neljän henkilön irtisanomiset. Nämä neljä miestä kuuluivat kyseiseen yhdistykseen. Tietenkin työläisten työtoverit vaativat heidän palkkaamistaan takaisin. Mutta mitä tapahtui? Johto itsepäisesti piti kiinni kannastaan, joten työläiset vastasivat siihen lakolla. Lakon myötä syntyi kahdentoista kohdan vaatimus, joka piti sisällään mm. kahdeksan tunnin työpäivän sekä vaatimuksen paremmista työolosuhteista. Tämän lakon vaikutukset, kertoo Rosa Luxemburg, levisivät kuin metsäpalo muihin tehtaisiin. Pian taloudellisista syistä alkanut lakko saikin poliittisia piirteitä. Muodostuikin lisäksi seuraavat poliittiset vaatimukset:

  1. Kaikkien yhdenvertaisuus lain edessä
  2. Henkilön loukkaamattomuus
  3. Omantunnon- ja uskonvapaus
  4. Poliittisista syistä vangittujen vankien vapauttaminen
  5. Lehdistön vapaus
  6. Kokouksen koolle kutsuminen, johon kuuluvat kansan valitsemat edustajat, joille annetaan oikeus lopettaa (Venäjä-Japani) sota. 

Saattue siis saapui lopulta Talvipalatsille, jossa heitä jo odottikin jalka- ja ratsuväki. Hetkeä myöhemmin kasakkakomppania aloitti verilöylynsä. Ihmisiä alkoi kaatua kuin puita, kertoo Gapon. Punaiset veritahrat näkyivät selkeästi lumessa. Pelkkien miekkojen lisäksi olivat kivääritkin alkaneet laulamaan. Tuolloin Gapon totesi: “Kauhu hiipi sydämeeni. Ajatus välähti aivoissani: ‘Ja tämä on meidän isäsemme tsaarin työtä.’ — ‘Meillä ei ole enää tsaaria!’”. Sanomattakin on selvää, että Gapon pakeni Venäjältä tuon kokemuksen jälkeen. Hänen suuntansa oli Geneve, jossa hän tutustui vallankumouksellisiin piireihin. (Gapon 1905/1967, 23-26.) 

Tapahtuma on traaginen, mutta kiehtova. Se kertoo hyvin selkeästi, miten mustasukkainen voi valta olla. Toisaalta on huomioitava, että taustalla painoi vieläpä Japania vastaan käytävän sodan häpeälliset tappiot. Rosa Luxemburg kuvaakin kirjoituksessaan, miten aseiden ja sotilaiden määrää kasvatettiin suuresti, vaikka Pietarissa ennestään armeija oli vahvasti läsnä. Valta päätti näyttää valtansa kohdistaen väkivaltansa työläisiin. Kohdattu nöyryytys siirrettiin työläisiin lyijyn ja teräksen avulla. Venäjän tapahtumat ovat myös siitä kiinnostavia, että niissä nähdään keskellä sinänsä jo modernia maailmaa vielä taistelu vanhaa yhteiskuntamuotoa vastaan. Jos tämä ei riittäisi, niin erityisen mielenkiintoista tässä on työväenliikkeen osuus, joka on syntynyt muualla porvariston vastinpariksi, mutta Venäjällä sen kohtaloksi tuntui muodostuvan se, mihin porvaristo ei ollut kyennyt (tai ollut halukas): kaatamaan tsaari. Historia kulki kuin epätahdissa tuossa valtavassa valtakunnassa, mikä loikin omat haasteensa, vaikka historiaa ei ole syytä kuvata vääjäämättömänä kehityskulkuna. 

Lähteet:

Gapon Georgi 1905/1967. Teoksessa Venäjän vallankumous silminnäkijäin kuvaamana. Toimittanut Pethybridge Roger. Werner Söderstöm Osakeyhtiö. Porvoo/Helsinki. 

Luxemburg Rosa 1905/2019. The Uprising of The Petersburg Proletariat. Teoksessa The Complete Works of Rosa Luxemburg – Volume III: Political writing 1 – On revolution 1897-1905.