Matkalle Kautskyn kanssa

Olen päättänyt aloittaa erään tutkimusmatkan, joka on odottanut vain sopivaa aloitusta. En ollut näet aiemmin törmännyt oikein minkäänlaiseen kirjaan, johon saattaisin matkallani tukeutua. Nyt selatessani Versobooksin tarjontaa, löysin sieltä kirjan nimeltä Karl Kautsky and the Socialist Revolution 1880–1938, jonka on kirjoittanut Massimo Salvadori. Päätöstä ei täytynyt kauaa odottaa ja ostin e-kirjan itselleni.

Niin, suhteeni Kautskyyn, millainen se oikein on? Sitä en osaa oikein itsekään sanoa. Hän on hahmo, joka on toiminut monen lukemani kirjan sivuhahmona. Toisinaan hän ollut lähempänä, kuten Rosa Luxemburgin elämäkertaa lukiessa, ja toisinaan kauempana, kuten vaikka Leninin tai Trotskin elämää tutkiessa. Kertaakaan en ole kuitenkaan kohdannut häntä sellaisenaan. Toki olen jotain hänen kirjoituksiaan lukenut (tuskin yhtäkään mitenkään liian tarkalla silmällä), mutta hän on hieman sellainen hahmo, ettei hänestä elokuvia tehdä. Ei ainakaan siten, että hän olisi pääosassa. 

Uteliaisuus kuitenkin voitti, koska koen sen suorastaan jonkinlaiseksi velvollisuudekseni ottaa hänestä paremmin selkoa. Onhan hän sosialidemokratialle ja koko työväenliikkeelle olennainen hahmo. Tulenkin luultavasti siis tekemään tänne blogiini joitakin merkintöjä mainitusta kirjasta, mikäli vain ehdin sitä lueskella ja hieman pureskella. 

Olen siis aivan alkumetreillä, mutta sain luetuksi jo johdannon. Mitähän mielenkiintoista sieltä paljastui? Salvadori tekee heti olennaisen huomion, joka oli helppo allekirjoittaa omankin kokemuksen turvin. Siihen nähden, miten paljon Kautskyyn viitataan, on hämmentävää, miten vähän häntä itseään on tutkittu. Johdannossa tuodaankin esille ne tavanomaisimmat asiat, joiden pyörteissä Kautskyn voi tavata. Hän oli ankara bolsevikkien arvostelija, joka sai Leniniltä liikanimen “luopio”, vaikka voidaan monella tapaa osoittaa, ettei Kautsky ollut liikoja ajatteluaan muuttanut niistä ajoista, jolloin Lenin vielä häntä ylisti marxismin mestariksi. Merkille pantavaa on myös Kautskyn ajattelun kehittyminen siihen suuntaan, että sosialismi ei ollut enää vääjäämättömyys vaan mahdollisuus. Mutta ehkä tärkeintä on huomata Kautskyn omistautuminen demokratialle ja parlamentarismille. Se oli niin syvää, että hän näki fasisminkin vastaisessa taistelussa ennen kaikkea päämääräksi demokratian pelastamisen eikä fasismin voittamista proletariaatin diktatuurilla. Kautsky oli myös ensimmäisiä, jotka tekivät huomion siitä, miten Neuvostoliitto muodosti uudenlaisen yhteiskunnallisen järjestelmän, jota ei voinut kutsua kapitalismiksi eikä sosialismiksi. Toisaalta Kautsky ei lopulta ollut itse mikään suurenmoinen uusien ajatusten kehittäjä, mutta hän osasi katsoa asioita hyvin laajasti ja ymmärsi hyvin modernin yhteiskunnan sekä talouden tarpeet. Hän on lisäksi oikein hyvä esimerkki miehestä, joka joutui elämään hyvin mielenkiintoisen vaiheen keskellä. Kun työväenpuolueita oli perustettu ja niiden teoreettista pohjaa taottu pystyyn, eivät ne olleet vielä kohdanneet sellaista valtiota kuin jossa SPD lopulta 1800-luvun lopulta aina vuoteen 1914 toimi ja kehitti itseään (sen jälkeen alkoi uusi aikakausi tunnetuista syistä). Olosuhteet olivat sellaisia, joihin ei löytynyt vastauksia menneisyydestä, vaan oli “painettava päälle”. Marx saattoi antaa tavan katsoa maailmaa, mutta hänestä ei ollut nyt vastaamaan tiettyihin kysymyksiin. Näitä kysymyksiä pyrkivät ratkomaan juuri Kautsky kuin myös itselleni tärkein sosialistinen hahmo ikinä eli Rosa Luxemburg sekä monet muut. Riitojakin tässä touhussa saatiin aikaan Odotankin tältä kirjalta paljon, vaikka tarinan suuren kuvan tiedän, mutta en ole koskaan katsonut sitä tuon “marxismin paavin” näkökulmasta.