Savijalkainen jättiläinen?

Alan yhä enemmän ymmärtämään, minkä takia Karl Kautsky on ollut monien kirjoitusten sivuhahmo ja harvoin päähenkilö. Mitä pidemmälle pääsen häntä koskevassa kirjassa Karl Kautsky and the Socialist Revolution 1880–1938 (1990) näen yhä selvemmin sen, miksi noita aikoja on haluttu kuvata mieluummin jonkun toisen henkilön näkökulmasta. Tarkoitukseni ei näillä sanoilla ole suinkaan vähätellä hänen merkitystään, vaan tuoda esille sen, että verrattuna moneen muuhun aikalaiseensa, ei hänen tarinastaan löydy sellaisia piirteitä, jotka tekisivät siitä sankarillisen. Hän oli pidemmän päälle puhdas teoreetikko, joka pyrki näkemään kaiken oman “oikeaoppisuutensa” valossa. Eikä siinä sinänsä mitään väärää, koska tuottihan hän paljon mielenkiintoista materiaalia, mutta lopulta hänen aika tylsähkö liberaali suhtautuminen maailmaan ja “puhtaan demokratian” teoretisoinnit eivät nosta häntä kovin korkealle kiinnostavuudessa, vaikkevat ne olisikaan hänelle muuten haitaksi.

Ajattelinkin siis tällä kertaa kirjoittaa Kautskyn elämän sellaisesta vaiheesta, jossa hän todella pääsi historian mielenkiintoisimpien vaiheiden pariin. Tällä tarkoitan ensimmäistä maailmansotaa. Se pitää näet sisällään erään kuuluisimmista riitelyn aloituksista. Leninin ja Kautskyn välinen vihamielisyys ei näet syntynyt vasta silloin kun Kautsky alkoi kritisoimaan bolsevikkien vallankumousta. Sillä on paljon aikaisempi lähtöpiste. 

Tätä lähtöpistettä tarkasteltaessa on hyvä muistaa, että Lenin piti Kautskya jonkinlaisena esikuvana. Ainakin hän arvosti häntä suuresti. Oikeastaan koko saksalainen sosialidemokratia oli tietynlainen esikuva koko sosialistiselle liikkeelle noihin aikoihin. He olivat todellakin suurin ja kaunein, mitä oli löydettävissä. Sitten tuli isku, joka vei varmasti monelta ilmat keuhkoista. SPD asettui  imperialistisen sodan kannalle. Eivät he toki olleet ainoita, jotka suorittavat pikaisen takinkäännön sodan ottaessa ensimmäisiä askeliaan, mutta merkitys oli varmasti suurin. Suurin osa eri sosialidemokraattisista puolueista päätyikin taistelemaan oman kapitalistisen hallituksensa puolesta eivätkä suinkaan estämään sotaa, kuten niin kaunopuheisesti oli väitetty. Tämän tapahtumasarjan seurauksena puolueet hajaantuivat useisiin eri suuntiin. Rosa Luxemburgkin totesi kuuluisasti noina aikoina, että SPD on pelkkä “haiseva ruumis”. 

Mutta eihän Kautsky ollut edes parlamentin jäsen? Mistä siis Leninin viha häntä kohtaan? Niin vahva oli ollut Leninin usko Kautskyyn, että hän luulii saaneensa käsiinsä väärennetyn tekstin lukiessaan Kautskyn sotaa koskevaa artikkelia Die Neue Zeit -lehdestä. Lopulta totuus alkoi paljastua hänelle. Toden totta Kautsky oli kirjoittanut tekstin, jossa oli puolustanut sotaa. Sen jälkeen Lenin ei osoittanut Kautskya kohtaan paljoa muuta kuin halveksuntaa. On lisäksi syytä huomata, että toisin kuin Lenin, joka havahtui Kautskyn puutteisiin vasta jättimäisen katastrofin edessä, oli Rosa Luxemburg jo neljä vuotta aiemmin ottanut yhteen Kautskyn “oikeaoppisuuden” kanssa. “Marxismin paavin” arvovalta oli alkanut murenemaan. 

On kuitenkin tunnettava jonkinlaista armoa niitä sosialidemokraatteja kohtaan, jotka päätyivät sodan kannalle. Näin ollen myös Kautskya kohtaan. Kukaan heistä, kuten J.P. Nettl huomauttaa, ei ollut kohdannut tällaista tilannetta aiemmin. Edessä oli sota, jota he olivat vastustaneet, mutta tiesivät hyvin, etteivät pystyisi sitä estämään. Saksalaiset toverit saattoivatkin nähdä sen puolustussotana tsarismia vastaan. Edistyksellistä Eurooppa oli suojeltava. Nettl kuvaakin, että tarvitsi vain hieman sekoittaa ylimielisyyttä historiallisen konservatismin kanssa ja näin nähtiinkin tilanteen olevan jo se, että edistyksellinen Saksa auttoi tuhoamaan tsarismin. Tämä ei tietenkään ole heidän synninpäästönsä, mutta auttaa ymmärtämään tilannetta.

Kukapa osaisi vastata oliko Kautskyn ja kumppanien ratkaisu oikea? Kysymystä voi pyöritellä varmasti loputtomiin, mutta tapahtuman seuraukset ovat selkeät. Toinen Internationaali ajautui vararikkoon. Se oli sen tarinan loppu. Sotaa ei ehkä oltaisi toisenlaisella ratkaisulla estetty, mutta olisiko se pitänyt kansainvälisen työväenliikkeen koossa? Vai onko vastaus vielä ikävämpi: oliko koko Internationaali vain savijalkainen jättiläinen? Oliko Kautsky itse ehkä hieman samanlainen?

Tämä oli varmaan viimeinen suoranaisesti Kautskysta kertova teksti, vaikka tulen luultavasti palaamaan häneen vielä eri yhteyksissä. Onhan minulla vielä sivuja jäljellä hänestä kertovasta kirjasta ja hän tuntuu aina kaivautuvan esille. Valitettavasti hän ei paljastunut, kuten jo alussa totesin, yhtään niin mielenkiintoiseksi kuin olisin ehkä toivonut, että jaksaisin hänestä sellaisenaan kirjoitella. 

 

Lähteet:

Ali Tariq 2017. The Dilemmas of Lenin – Terrorism, War, Empire, Love, Revolution (2017). Verso. London/New York.

Geras Norman 2015. The Legacy Of Rosa Luxemburg. Verso ebook edition. 

Nettl John Peter 2019. Rosa Luxemburg. Verso. Londo/New York.

Salvadori Massimo 1990. Karl Kautsky and the Socialist Revolution 1880–1938. Ebook edition. Verso. London/New York