Toveri

Aloin lukemaan kirjaa Comrade (2019), jonka on kirjoittanut Jodi Dean. Kirjassa Dean toteaa, että sana toveri viittaa poliittiseen suhteeseen, joukkoon olettamuksia keinoista kohti yhteistä päämäärää. Toveri korostaa myös poliittisten toimijoiden samanlaisuutta, vaikka he olisivat miten erilaisia. Toverit pysyvät yhdessä. Kirjassa korostetaankin, että sanan comrade taustalta on löydettävissä esimerkiksi sana camarada, joka tarkoittaa henkilöä, joka syö ja nukkuu samassa talossa. Myös sana camarade kuvaa vahvaa yhteiseloa. Se viittaa kasarmiin tai sotilaiden jakamaan huoneeseen. Etymologisesti, Dean huomauttaa, comrade tulee sanasta camera, joka taas on latinaa ja tarkoittaa huonetta, kammiota tai holvia. 

Kirjoittaja tarjoaa erääksi määritelmäksi tovereille sitä, että he ovat joukko ihmisiä, jotka sitoutuvat toisiinsa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Toveri on ihminen, johon voit luottaa. Toveri on vastuussa toisille tovereille sekä näkee omat tekonsa heidän silmiensä kautta. Hän pitää huolen siitä, ettei petä tovereitaan vaan hankkii heidän kunnioituksen. Kun henkilöä kutsutaan toveriksi hän muistaa, että häneltä odotetaan jotain. Hän ei ole mukana vain yksittäisen tapahtuman takia, vaan valmis siihen, että kyse  on pitkästä taistelusta, johon mennään yhdessä. Mielestäni määritelmä on oikein osuva. Monella tapaa puhutteleva tässä aikakaudessa, jossa tuntuu siltä, että omistautuminen, jonkin päämäärän eteen itsensä antaminen, on ennemmin synti kuin kunnioitettava asia. 

Kirjan alun perusteella onkin selvää, että Dean pyrkii herättämään vasemmistoa, joka on vaipunut “liittolaisuuksien” sekamelskaan. Dean kuvaile, miten “allyt” näet liittoutuvat keskenään puhtaan itsekkäistä syistä (tässä pitäisi tietää hieman amerikkalaista menoa, mutta tietyt trendit valuvat huvittavan suoraan Suomeenkin). Tämä tarkoittaa myös sitä, että he saattavat vetäytyä, jättää asiat sikseen ja pettää milloin tahansa. Heidän sitoutumisensa tasosta ei voi olla varma, koska se on kiinnittynyt yksilöllisiin tunteisiin ja mukavuuteen (comfort). Dean asettaa sanansa jopa aika kärkevästi kuvatessaan, että liittolaisuus ei suinkaan luo siltoja eri identiteettien välille tai artikuloi minkäänlaista politiikkaa, joka voisi ylittää nämä identiteetit. Se on oikeastaan vain korvannut politiikan erilaisille yksilöllisille itsehoito-tekniikoilla sekä sosiaalisen median moralismilla, josta kommunikatiivinen kapitalismi nauttii täysin siemauksin. 

Monella tapaa jaan Deanin näkemyksen, mitä tulee toveruuteen, ja odotan mielenkiinnolla, mitä kirja tuo vielä tullessaan. Poliittisessa elämässäni olen aika monesti käyttänyt termiä toveri, mutta en ole ehkä liiaksi pysähtynyt pohtimaan, mitä se todella tarkoittaa. Ehkä opin kirjan myötä myös hieman lisää siitä, miksi vasemmalla eräät ovat niin kovasti aina ihmettelemässä, miksi kyseistä sanaa pitää yhä käyttää. Kenties kyseisen sanan pelko on oire siitä, että kommunikatiivinen kapitalismin sekä uusliberalismin lonkerot ovat päässeet ihmisen pään sisälle, jolloin ajatus toveruudesta tuntuu ikävän rajoittavalta, ikävän – sanoisinko – muutokseen pyrkivältä?

 

Lähteet:

Dean Jodi 2019. Comrade. Verso. London/New York. Ebook.