Kuka tahansa voi olla toveri, mutta jokainen ei ole toveri

Jodi Deanin kirja Comrade todellakin otti mielen haltuun. Kirjoitin siitä jo aiemmin, mutta ajattelin kirjoittaa nyt hieman lisää (ja ehkä taas myöhemmin hieman lisää), koska sain sen juuri päätökseen. Viime kerralla tarjosin joitakin Deanin ajatuksia toverin määritelmästä, joten haluan tällä kertaa nostaa esiin erään kirjan tarjoaman jännittävän ulottuvuuden. Dean toteaa useamman kerran, että kuka tahansa voi olla toveri, mutta jokainen ei ole toveri (Anyone but not everyone can be a comrade). Hän tähdentää, että koska jokainen ei voi olla toveri, korostuu näin se, että toveruus määrittää suhteen ja jaon meihin ja heihin. Se on poliittinen suhde, mikä ei kuitenkaan ole sama asia kuin jako ystäviin ja vihollisiin. Se, että joku ei ole toisen toveri, ei tarkoita, että hän olisi hänen vihollisensa. Eikä tovereiden ole oltava ystäviä keskenään. Ei-toveri voi olla esimerkiksi sivullinen, jota ei paljoa politiikka kiinnosta, tai kenties liittolainen, jonka edut hetkellisesti ovat samat kuin omat, tai kenties joku, josta voi vielä tulla toveri. Toveri onkin outo hahmo, joka elää vain politiikassa eikä välitä henkilökohtaisista suhteista tai anna alistaa itseään pelkälle valtiolliselle määrittelylle, kuten kansalainen. 

Jodi Dean käyttää esimerkkinä toverin vaikeasta tunnistamisesta elokuvan Ninotchka erästä kohtausta, jossa kolmen miehen pitäisi tunnistaa juna-asemalla toveri. Mutta miltä toveri näyttää? Siinä miehet sitten arvuuttelevat kuka mahtaisi olla tuo toveri. Erään kohdalla he ovat oikein varmoja, että tuo näyttäisi toverilta, mutta hetkeä myöhemmin kyseinen mies tekee natsitervehdyksen. Ei sittenkään siis toveri. Kuka tahansa voisi olla toveri, mutta ei jokainen. On täysin selvää, että identiteetillä ei ole mitään tekemistä toveruuden kanssa. Lopulta heille esittäytyy Nina Ivanova Yakushova, “naistoveri”, kuten miehet toteavat ja jos olisivat tienneet olisivat tuoneet kukkia. Siihen Nina toteaa, ettei miesten tulisi tehdä numeroa hänen naiseudestaan. Toveruudella ei ole mitään tekemistä identiteetin kanssa. Kiintymys identiteettiin onkin Deanin mukaan sairaalloista. Se ylläpitää fantasiaa kokonaisuudesta tai varmuudesta. Tuo fantasia estää meitä näkemästä, että kaikki identiteetit ovat jakautuneita, riidanalaisia sekä mahdollisia luokkataistelun näyttämöitä. Jos joku sanookin identifioituvansa joksikin,  ei se kerro vielä mitään hänen politiikastaan. Toverina oleminen taas on nimenomaan politiikkaa. Toveria ei voi tunnistaa katsomalla. Hän voi olla kuka tahansa ja sekös on historiassa tiettyjä tahoja ottanut pannuun. 

 

Lähteet:

 

Dean Jodi 2019. Comrade. Verso. London/New York. Ebook.