Uskonnollinen kuvitelma

Ann Pettiforin kirja The Production of Money: How to Break the Power of Bankers (2018) jäi mieleeni asustelemaan, joten ajattelin seuraavassa tuoda esille hieman lisää hänen esittämiään ajatuksiaan. Kenties niistä olisi löydettävissä poliittisesti jotain käyttökelpoista? Ajattelen tässä tietysti lähimpänä kohteena omaa puoluettani SDP:tä, jonka olisi syytä enemmän kiinnittää huomiota muutamiin talouteen liittyviin seikkoihin eikä vain koittaa hioa “uusliberalismin kulmia” pyöreämmiksi. 

Kirjassa tuodaan esille esimerkiksi muuan mielenkiintoinen asia, joka ehkä on osalle tuttu. Englannin pankin varmistamana kerrotaan, että pankit eivät tarvitse reservejä luotonantoa varten. Reservit, joista pankkien kohdalla puhutaan eivät oikeastaan ole säästöjä, kuten niin monesti mielletään.  Ne ovat resursseja, jotka ovat vain keskuspankkien lisenssoimien pankkiirien käytössä. Niiden tarkoituksena on helpottaa pankkien välisiä maksuja jne. Nämä keskuspankkireservit eivät koskaan jätä pankkijärjestelmää siirtyäkseen “oikean talouden puolelle”. Asiasta voi lukaista lisää vaikka juurikin Bank of Englandin kotisivuilta. Ann Pettifor esittääkin, että ajatus vähimmäisvarantojärjestelmästä ei pidä paikkaansa. Tämä on asia, jonka olen nähnyt herättävän vahvoja tunteita Internetin keskustelupalstoilla puolesta ja vastaan. Talouden oppikirjojen sijaan onkin hyödyllistä katsoa, mitä oikeassa maailmassa tapahtuu ja uskoakseni Pettifor valaiseekin tässä hyvin erästä laajojen joukkojen vähemmän tuntemaa aihetta. Asiaan liittyen, Pettifor lisää, keskuspankkiirit ja muut sääntelijät eivät enää asetakkaan rajoja sille, miten paljon rahaa voidaan luoda. Eikä heitä kiinnosta meneekö annettu luotto spekulaatioon vain tarkoituksenmukaiseen, tuottavaan ja tuloja luovaan investoimiseen. Sivuhuomiona: tämä ei tietenkään tarkoita, etteivätkö pankit voisi mennä nurin (olemmehan nähneet erinäisiä pelastusoperaatiota). Pankkien pitää hallita varallisuuttaan sekä vastuitaan siten, että mikäli tallettaja haluaa nostaa varansa, on pankilla, mistä antaa. Tämä vaatisi oman kirjoituksensa. 

Pettifor nostaakin esille Englannin pankin entisen johtajan Mervyn Kingin selvityksen, miten yksityiset liikepankit “printtaavat” 95 % rahasta (broad money: raha missä tahansa muodossa tai talletuksina). Keskuspankit itsessään luovat vain noin 5 % kaikesta rahasta, mutta ovat kylläkin vastuussa valuutan arvosta sekä liikkeellelaskusta. Silti, kuten Pettifor esittää, monet uusliberaalit taloustietelijät aivan kuin unohtaisivat tämän yksityisen rahan printtaamisen puhuttaessa esimerkiksi inflaatiosta. He suuntaavat syyttävät sormensa inflaatiosta hallituksia ja valtioiden takaamia keskuspankkeja kohtaan. Meillä on siis käsissämme ongelma, jossa lukuisat taloustieteilijät käyttävät vaikutusvaltaansa, mutta eivät ole edes kovin kiinnostuneita oman alansa perustavista elementeistä. 

Pettifor toteaakin, että ortodoksisilla taloustieteilijöille on eräs vakava puute: monet heistä eivät ole oikeastaan kiinnostuneita rahasta, velasta ja pankkijärjestelmästä. Tämä voi havaita heidän yliopistoluennoistaan kuin myös taloutta koskevista analyyseista. Hän esittää, että monet taloustieteilijät käsittelevät rahaa kuin se olisi jotain neutraalia tai muodostaisi vain jonkinlaisen hunnun taloudelliselle toiminnalle. Heille pankkiiritkin ovat vain välittäjiä lainaajien ja säästäjien välillä. Korkokin muodostuu luonnollisesti rahan kysynnän ja tarjonnan kautta. Pettifor on valmis esittämään, että näinhän asia ei ole. 

Kirjoittaja antaa selitykseksi tälle sokeudelle sen, että se on osa ideologiaa, jossa julkista pidetään pahana ja yksityistä hyvänä. Tähän ideologiaan kuuluu käsitys siitä, että vapaat sekä kilpaillut markkinat ovat läpinäkyviä kuin myös vastuullisia, joten niiden varaan voi hyvin laskea globaalin finanssisektorin ja maailmantalouden. Ongelma vain on, että kyseessä on lähemmäs uskonnollinen kuvitelma, mikä vieläpä yhdistyy hyvin usein demokratian halveksuntaan. Uskoakseni Pettifor osuu tässä maaliin. Hän osoittaa, miten taloustieteen sisällä ollaan valmiita sulkemaan silmät tietyiltä asioilta, jos se vain sopii omaan maailmankatsomukseen. Tämä on tärkeää ymmärtää silloin kun televisioon raahataan taloustieteilijä antamaan asiantuntijalausuntoa. Hän tuskin on aivan neutraalilla maaperällä, mutta voiko sellaista edes lopulta olla taloudessa? Eikö talous ole nimenomaan poliittista?

 

Lähteet:

Pettifor Ann 2018. The Production of Money: How to Break the Power of Bankers. Ebook. Verso. London/New York.