Pääoma on kuollut?

Wark McKenzien kirja Capital is dead (2019) on yksi niistä teoksista, jotka herättelevät ajattelemaan. Sen viesti onkin radikaali: mitä jos kapitalismi on menettänyt hallitsevan asemansa? Hän esittääkin, ettemme elä enää kapitalismissa – vaan jossain pahemmassa. Hänen mukaansa dominoiva hallitseva luokka ei enää suinkaan muodostu niistä, jotka omistavat tuotantovälineet. Eikä se muodostu myöskään maanomistajien (landlords) luokasta, jonka valta perustuu, noh, maan omistamiseen. Uusi hallitseva luokka omistaa sekä kontrolloi informaatiota.

McKenzie kutsuu tätä uutta luokka vektoralisteiksi (vectoralist), koska heidän valtansa on peräisin informaation vektoreiden hallinnasta ja omistamisesta. Nämä vektorit pitävät sisällään kyvyn siirtää, varastoida ja prosessoida informaatiota. Ne luovat perustan niin sanotun big datan kokoamiselle kuin myös sen ennustavan potentiaalin realisoimiselle. Vektoralistit siis omistavat sekä hallinnoivat patentteja, joiden avulla saavutetaan niihin liittyviin teknologioihin monopoli kuin myös brändejä sekä kuuluisuuksia, jotka kaappaavat huomiomme. Vektoralistit myös omistavat erinäisiä logistiikka ja toimitusketjuja. McKenzien näkemys onkin mielenkiintoinen, koska näyttäisi siltä, että vektoralistit ovat nimenomaan kiinnittyneet talouden verenkiertoon. Tämä on toki tunnettu seikka jo aiemmin, mutta uutta hänen ajattelussaan on juuri se, että tätä ei tulisi kutsua enää kapitalismiksi, koska se on olemukseltaan jotain muuta kuin ”vanha kunnon” kapitalismi.

Hän kirjoittaakin, miten koko talouden kuvassa toki tapahtuu paljon sellaista, jota voidaan kutsua kapitalismiksi. Työläisiä on yhä tehtaissa tekemässä tuotteita sekä osa heistä ajelee rekoilla tavaroita paikasta toiseen jne. Silti hän esittää, että nyt ei ole kyse enää vain työn riistämisestä tuotantovälineiden omistamisen ja hallitsemisen kautta, vaan nimenomaan eräänlaisesta lisä-informaation (vertaa lisäarvo) kaappaamisesta yksittäiseltä työntekijältä ja kuluttajalta, jotta voitaisiin luoda jo edellä mainittuja ennustavia malleja, jotka alistavat kaiken aktiivisuuden tälle (poliittiselle) informaatiotaloudelle. Ehkä näin ollen myös kapitalistit laitetaan tekemään töitä uudelle herralleen? Kirjassa tuodaankin esille, että olihan kapitalistien ja maanomistajien välilläkin mielenkiintoisia taisteluja ja vääntöjä kapitalismin tehdessä nousua. Miksi emme voisi todistaa jotain samanlaista tänä päivänä?

Ajatus on syytä jättää hetkeksi hautumaan. On se sen verran “mullistava”, että sitä täytyy pyöritellä mielessä tovi. Lisäksi minun täytyy lukea kirjan viimeiset luvut vielä ja tutustua paremmin muistiinpanoihin. Jo nyt kuitenkin minut valtaa eräänlainen “jännitys”. Mitä jos jokin on tehnyt kuin varkain vallankumouksen? Kirjassa kuvataankin sitä, että tämä uusi hallitseva luokka sai alkusysäyksen pääoman järjestäessä itseään uudelleen finanssikapitalismin kaapuun. Siinä se tuli luoneeksi ennakkoehdot oman itsensä syrjäyttämiselle. Vaikka McKenzien alaotsikko kirjassa on is this something worst? (ja sitä se todellakin voi olla), en voi välttää tunnetta, että sentäs historia elää. Jos muutos huonompaan on mahdollinen (sitä se toki on aina ollut, mutta viittaan tässä ihan uuteen taloudelliseen olemukseen), niin myös muutos parempaan on oltava tällöin mahdollinen. Jos kapitalistit on lyötävissä, niin ovat myös vektoralistitkin.

Lähteet:

McKenzie Wark 2019. Capital is Dead. Verso. London/New York. Ebook.