Näkymättömät kahleet

Linsey Goeyn artikkeli Adam Smithistä herättelee ajattelemaan. Goey näet korostaa sitä, että usein kerrottu tarina Adam Smithistä rajoittamattoman kapitalismin takuumiehenä on oikeastaan pelkkä satu. Todellisuudessa Smith haaveili tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta sekä tuomitsi rikkaat sen osalta, miten he tuijottivat vain omaa napaansa muun yhteiskunnan kustannuksella. Smith oli mies, joka teoretisoi näkymättömän käden lisäksi myös näkymättömistä kahleista, jotka ottivat ihmisten elämän haltuun. Suunnattoman tuloerot voisivat johtaa tällaisten kahleiden syntyyn, minkä takia hän kehotti pitämään silmällä rikkaiden valtaa. 

Goey kysyy artikkelissaan, että mitähän Adam Smith mahtaisi sanoa, jos hän näkisi nykyhetkemme, jossa 1 % omistaa puolet maapallon kaikista varoista ja pankkeja kyllä pelastetaan samalla kun tavalliset ihmiset ajetaan köyhyyteen? Hän arvelee, että Smithiltä pääsisi suusta: mitä minä sanoin. Olihan hän huolissaan siitä, miten rikkaat voisivat vaikuttaa poliittisiin päätöksiin. Smith tahtoi, että julkinen hyvinvointi olisi kaiken lainsäädännön perusta ja jos bisnesmies saapuisi paikalle omine ehdotuksineen, tulisi tällaista ehdotusta tarkastella erityisen tarkkaan tehtäessä lainsäädäntöä. 

Ehkä meillä olisi siis paljon opittavaa Adam Smithiltä? Mahdollisesti. Ainakin meidän kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten ja millä tavalla hänen nimellään pyritään ratsastamaan sekä perustelemaan yhden jos toisenlaisia päätöksiä. Oliko näkymättömän käden todella tarkoitus ottaa ote kansakuntien kurkuista ja uhkailla heitä velan alle nääntymisellä, jos he eivät tekisi kuin pääoma tahtoo? Tuskin. Tämä on kuitenkin pitkälti meidän tilanteemme.