Mikä minua ärsyttää?

G.K. Chesterton on tunnetusti todennut, että mikäli epäilet jonkin asian julkaisemista, on se yhdeksän kertaa kymmenestä merkki siitä, että se pitäisi julkaista. (Chesterton 2004, 35). Voi olla, että tämä on nyt se yksi kerta kymmenestä, mutta mennään sillä. Seuraavassa luettelen asioita, jotka ärsyttävät politiikassa.

“Poliitikot”, joilla on hemmetisti mielipiteitä, mutta heitä ei näy koskaan talkoissa. Ovat kai sen verran suuria ajattelijoita, että heidän vapaa-aikansa nyt vain on parempaa kuin toisten. Se on niin helppoa kaataa kaikki tietyn pienen aktiiviporukan niskaan, samalla kenties antaa sitten kritiikkiä kun tuo porukka väsyy ja kaikkeen ei ehdi. Jos kuulut näihin “poliitikkoihin”, mieti hetki, mitä olet itse tehnyt liikkeen hyväksi ja mitä olet muilta vaatimassa. 

“Öyhöttäjät”, joiden älykkyysosamäärä hiipii kengännumeron tietämillä, mutta koska heillä on mielipide, niin sen on vain jumankauta oltava pätevä poliittinen näkemys. Näiden kävelevien turhakkeiden takia poliittisesta keskustelustakin on muuttunut yksi tunkio, jossa yhä harvempi haluaa olla mukana. Ovat toisinaan vahvasti sukua edellä kuvatuille “poliitikoille”.

“Konservatiivit”, jotka eivät ole avanneet edes raamattua saati tutkineet sitä millään teologisella tasolla, mutta ovat niin hemmetin kovia kristillisten arvojen puolustajia. Suurin osa heistä ei edes luultavasti läpäisi kristinuskon perustavaa kysymystä siitä, mitä kolminaisuudella tarkoitetaan, mutta hemmetin väliäkö tuolla. 

“Vasemmistolaiset”, jotka sotkevat liberalismin ja vasemmiston keskenään yhdeksi ja samaksi ruusuiseksi kokonaisuudeksi. Heidän olisi syytä selvittää syy sille, miksi aikanaan sosialistit muodostivat nimenomaan oman vaihtoehtonsa liberaalien ja konservatiivien lisäksi. Mutta mikäpä siinä, jos poliittinen ajattelu on kaivettu esiin amerikkalaisesta muropaketista. 

“Realistit” (usein porvareita), jotka unohtavat, että yhteiskunnallisilla asioilla on aina primaari- ja sekundaaritasonsa. Yhteiskunnalliset suhteet syntyvät ja niitä ylläpidetään erilaisilla poliittisilla toimenpiteillä. Ei ole olemassa esimerkiksi luonnollista taloutta, jonka lakeja pitäisi noudattaa. 

Jatketaan listaa joskus myöhemmin. Näitähän näet riittää. 

Lähteet:

Chesterton G.K 2004. A Miscellany of Men. KHS Press. Norfolk, VA