Eräs traaginen tarina

On vaikea kuvitella minkälainen on mahtanut olla Leninin tunnelma, kun hän on astunut vuoden 1922 huhtikuussa viimeiseen puoluekongressiinsa. Asiat eivät todellakaan olleet hyvin. Muun muassa Tariq Ali on kirjassaa Dilemmas of Lenin (2017) kuvannut, miten Lenin tunsi olevansa vieraantunut valtion ottamasta suunnasta. Lenin ei kuitenkaan yrittänyt puhdistaa itseään omista synneistään. Hän oli valmis hyväksymään oman osuutensa tästä kaikesta, mutta hän oli myös järkyttynyt siitä, mihin asiat olivat johtaneet. Lenin huomasi, miten vanhan vallan byrokraattinen perintö oli alkanut saada otetta puoluejohdosta. Kuinka helposti olivatkaan he omaksuneet vanhat hallitsemisen tavat! 

Maailmassa riittää traagisia tarinoita, mutta eräs traagisimmista on varmasti Venäjän vallankumouksen kohtalo. Kyseinen tapahtuma oli ensin kuin leikannut historiaan aukon, jonka kautta oli mahdollista nähdä uuteen maailmaan. Sitten iski arki. Tai paremminkin “krapulapäivä”, jota säesti sisällissota ja sen tuomat vaikeudet. Lukuisia ihmisiä, joita olisi tarvittu maan rakentamiseen, kuoli sen kauheuksien keskellä. Eikä sen jälkeinen aikakaan osoittaunut helpoksi. Esipuheessaan Trotskin kirjoitukseen Terrorism and Communism (2017) Zizek kirjoittaakin, miten bolsevikeilla meni kokonainen vuosi sisällissodan jälkeen siirtyä käytännölliseen sekä tehokkaaseen tapaan selättää syntynyt katastrofi. Syntyi NEP (uusi talouspolitiikka), jonka myötä perustavat markkinasuhteet palautettiin. Talonpojat saivat tuotteistaan reilun hinnan sekä yksityinen pienteollisuus ja palvelut sallittiin. Meni muutamia kuukausia ja nälkä ja kaaos oli suurimmalta osin selätetty. Jokseenkin maa alkoi pyöriä normaalisti. Kysymys tietenkin nousee esille, miksi NEP ei tullut voimaan aiemmin? Zizek antaa oikein hyvän vastauksen. Jotta edes jotain sellaista kuin NEP voitiin ajatella, oli yhteiskunta saatava edes minimaalisesti käyntiin. Niin sanottu sotakommunismi olikin epätoivoinen yritys luoda tämä sekä sen oman lakkauttamisen ehdot. 

Kaikkinensa tilanne oli kuitenkin yhä hyvin sekava ja hauras vallankumouksen sekä sitä seuranneen sisällissodan jälkeen. Eikä NEP pelastanut valtiota tai puoluetta niiden kammottavalta kehitykseltä. Asiat etenivät vähän miten sattuu. Jos katsookin Leninin viimeisiä kirjoituksia, voi huomata, että niissä hän yritti muuttaa puolueen suuntaa. Tunnettua on myös se, että Lenin yritti päästä eroon Stalinista. Zizek kirjoittaa kirjassa The Day after the Revolution (2018), miten Leninin viimeisessä taistelussa onkin kaikki suuren tragedian ainekset. Sankari tulee tietoiseksi siitä, että hän taistelee oman politiikkansa luomusta vastaan, mutta jotta tarina olisi vielä traagisempi, sankari tietää, että on aivan liian myöhäistä pysäyttää menneisyydessä tekemiensä virheiden seurauksia. Hänen tappionsa on vieläpä lähes täydellinen. Kuten Tariq Ali kirjoittaa jo mainitussa kirjassa, kaikki mitä Lenin oli pelännyt toteutui. Jopa hänen ruumiinsa palsamoitiin ja laitettiin näytille, vaikka hänen koko sukunsa, ja erityisesti hänen vaimonsa, vastusti tätä. Hänen hautajaisensa (ilman hautaamista totta kai) olivat kuin viimeinen niitti. Siellä Stalin johti puhetta kuin ortodoksisessa kirkossa konsanaan. Vallankumouksellinen muutettiin bysanttilaiseksi pyhimykseksi. Samana päivänä pidettiin kuitenkin toinen puhe. Puheen pitäjänä oli Leninin vaimo Nadya Krupskaya. Hän pyysi, ettei hänen edesmenneelle miehelle pystytettäisi patsaita tai hänen mukaansa nimettäisi palatseja tai mitään muutakaan. Jos hänen muistoaan haluaisi kunnioittaa, tulisi rakentaa mieluummin “lastenkoteja, päiväkoteja, taloja, kouluja, kirjastoja, sairaaloita, koteja vammautuneille; nämä luovat elävän testamentin hänen ajatuksilleen.” Leninin varaan rakennettu kultti kuitenkin syntyi, joka oli oikeastaan vain Stalinin keino hallita toisen nimen kautta. 

Lähteet:

Ali Tariq 2017. The Dilemmas of Lenin – Terrorism, War, Empire, Love, Revolution (2017). Verso. London/New York.

Zizek Slavoj 2017. Foreword. Teoksessa Terrorism and Communism: A Reply to Karl Kautsky. Leon Trotsky This edition published by Verso. Ebook.

Zizek Slavoj 2018. Introduction: Remembering, Repeating and Working Through. Verso. London. Teoksessa Lenin – The Day After the Revolution. Verso. Ebook.