Kuka hylkäsi ja kenet?

Ovatko sosialidemokraatit hylänneet työläiset? Näin voisi päätellä, jos vetää yhteen sitä napinaa, mitä toisinaan saa kuulla. Uskallan kuitenkin kääntää asian toisin päin. En kiellä, etteikö puolue ole tehnyt karvaitakin virheitä matkan varrella, mutta onko puoluetta ollut kukaan “vahtimassa”? Totesihan jo aikanaan Kuusankosken työväenyhdistyksen johtomies Juho Emil Mäki seuraavaa: “Näin siinä käy, kun työläiset jättävät järjestönsä.” Hän viittasi siihen, miten työläiset olivat menettäneet voimansa. Työnantajat olivat tiivistäneet rivejään ja samalla työväenyhdistysten ja ammattiosastojen jäsenmäärät laskivat ja jäsenmaksut jätettiin maksamatta. (. Aalto 2018, 47-48, Kapina Tehtailla.) Vaikka tämä tapahtui 1900-luvun alkupuolella, on siinä jotain samaa kuin työväenliikkeen herpaantumisessa järjestäytyneen pääoman edessä 1970-luvulla ja siinä, miten onneton on työväestön poliittinen aktiivisuus tänä päivänä. Asian pihvi on se, ettei työväenliike voi tehdä paljoakaan, jos työläiset itse osoittavat vastuun pakoilemisesta, suoranaista pelkuruutta ja itsekkyyttä. Rosa Luxemburgin sanoja muistellakseni, sosialidemokratia on samaa verta ja lihaa työläisten kanssa. Tajuavatko siis herrat ja rouvat valittajat, että he vaativat itseltään kun he vaativat sosialidemokratialta? 

Jos työläisen tulee siis osoittaa pettymyksensä, niin hän voi siitä toki osan osoittaa “johdolle”, mutta ennen kaikkea hänen tulisi katsoa itseään peilistä. Jos joku on syyllinen tähän tilanteeseen, niin hän itse. Hän jätti järjestönsä! Kukaan ei ole potkinut työläisiä ulos. Minulle voi ilmoittautua, jos haluaa mukaan. Työläiset ovat lähteneet ihan itse ja silti käsi ojossa odottavat, että sosialidemokratia antaisi heille sen, minkä he haluavat. Unohtaen jälleen, että he itse ovat sosialidemokratia. Kun tätä ei tunnisteta tai tunnusteta, niin lopputulos on tämä. Sosialidemokratia voi kyllä antaa sen, mitä he haluavat, jos he itse ovat mukana. 

Koska minulle on sinänsä yksi lysti pääsenkö läpi tuossa tai tässä vaalissa, niin ajattelin kirjoittaa tämän suoraan. Jos kuulut valittajien kaartiin, niin mieti seuraavalla kerralla, mitä sinä olet tehnyt asian hyväksi. Olen näet kyllästynyt siihen, että jotkut odottavat, että toisten pitäisi pyyhkiä heidän poliittinen perseensä. Ovet ovat auki, tervetuloa! Aivan hyvin voit alkaa tehdä itsekin jotain etkä jupista: “Taas ne perhanan demarit…” Toki voit, hyvä työläinen, mennä ja liittyä vaikka perussuomalaisiin, mutta älä valita, kun jälleen huomaat, että pääoman talutusnuorassa he kulkevat, vaikka siellä olisi mikä “mestari” ohjaksissa. Kaikesta huolimatta, tervetuloa! Ehkä me vielä kutsumme toisiamme tovereiksi