Toveri parhaasta päästä

Juhana Vartiainen kirjoitti Verkkouutisten mukaan Nykypäivän kolumnissaan, että vasemmiston tuki tulee korkeasti koulutetuilta. Hän vertaa tilannetta entisaikoihin, jolloin kannatus rakentui pitkälti vähän koulutettujen ja pienituloisten varaan. Viimeiset 30-40 vuotta ovat muuttaneet tilannetta siinä määrin, että kyseiset ihmisryhmät eivät enää äänestä vasemmistopuolueita samalla innolla kuin ennen. Mihin he ovat sitten menneet? Vartiainen vastaa luultavasti aivan oikein: he eivät enää joko äänestä tai äänestävät kansallismielisiä populisteja.

Juttu sai minut mietteliääksi, vaikka ei se tarjonnut sinänsä mitään uutta. Jos mietin omaakin “herätystäni”, niin ei se tapahtunut työväen keskuudessa. Tätä minun ei ole vaikea tunnustaa. Totuus on näet se, että teoria on lähes aina tuotettu “työväenluokan” ulkopuolella, jos luokka määritellään erityisen tiukasti. Teoria on kuitenkin jalostunut käytännössä, mutta yhä ne suurimmat “keksinnöt” asian tiimoilta taitavat syntyä yliopistoissa tai sitä lähellä olevien tahojen toimesta. 

Teoria elää itse asiassa oikein hyvin. Sen selityskyky on kasvanut ja uusia oivalluksia tuntuu syntyvän. Se mikä politiikassa mättää, on tämän teorian saattaminen “työväenluokan” työkaluksi. Jos Karl Marxin Pääoma muodostui eräänlaiseksi tykiksi luokkataistelussa, ei vastaavaa teorian ja käytännön suhdetta ole myöhemmin kyetty rakentamaan. Huomiota herättävää on se, että Pääoma ei edes ole mikään luokkataistelun opas tai sosialismin piirustuksia esittelevä teos. Se vain kertoi, miten asiat ovat (tai olivat). Se riitti innostamaan työväenpuolueita ympäri maailmaa kehittämään strategiaa ja taktiikkaa. Kuten on tunnettua, ei Marxilla politiikan saralla ollut enää paljoakaan sanottavaa 1900-luvun tilanteeseen (eikä hän itse olisi sitä kuolleena kyennyt edes sanomaan), vaikka analyysilla pystyttiin yhä oivallisesti erittelemään yhteiskunnallisia ilmiöitä. Valtiot olivat muuttuneet, kauppasuhteet edistyneet ja teollisuus kehittynyt paljolti. Sanalla sanoen muutokset olivat olleet suuria ja työväenpuolueiden piti keksiä, miten tässä tilanteessa tuli toimia. Olivathan jatkuvat tappiot muuttuneet hiljakseen pienten voittojen sarjoiksi. Kohtuullisen hyvin puolueet tässä onnistuivatkin – kunnes koko pakka meinasi levitä käsiin ensimmäisen maailmansodan aiheuttamien myllerrysten takia. 

Jotain noina aikoina tehtiin oikein. Tavan työläiset olivat kiinnostuneet teoriasta. Eivät ehkä kaikki, on turha idealisoida, mutta olivat silti. Oli puoluekouluja, kursseja ja niin edelleen. Monia sellaisia toimintoja, jotka jatkuivat pitkälti läpi 1900-luvun jonkinlaisissa muodoissaan, mutta sitten alkoivat hyytymään. On nykyäänkin kyllä kaikenlaisia “tulevaisuuden vaikuttaja”-kursseja, mutta näiden henki on jo aivan toisenlainen. Ei nyt opetella teoriaa. Näillä kursseilla opetellaan “poliittista vaikuttamista” eli miten esiinnyt tai pystyt tässä ja nyt saamaan sen tai tuon ehdotuksen eteenpäin plaaplaaplaa. Sinänsä tärkeää, mutta tavattoman riittämätöntä. Jos haluaisin olla oikein ilkeä, toteaisin, että näillä kursseilla opetetaan ennemmin palvelemaan kuin kumoamaan vallitsevia olosuhteita. 

Mutta palatakseni alkuun, asialla on myös toinen puoli: työläisistä on tullut vähemmän akateemisia, jos samalla akateemisten asemasta on tullut yhä enemmän työläisten vastaava. Ja aina on vasemmistolla ollut kannattajansa korkeasti koulutetuissa, se ei ole uutinen. Mutta se mikä puuttuu nykyään, on luokkatietoinen työläinen. Juuri tämä “akateeminen” työläinen, joka kenties asemaltaan vaikuttaa olevansa “vain työläinen”, mutta on omaksunut aatteen erityisen hyvin. Tarkoitukseni ei ole “nuoleskella”, mutta toteanpa: toveri parhaasta päästä.

Tästä ehkä purin osaltaan tuntoja viime kirjoituksessa. Kaipaan tuota toveria parhaasta päästä. Tähän olemmekin ryhtymässä tekemään muutosta. Paikalliset Kipinä-illat alkavat 4.4.2020 Kuusankoskella. Kutsu seuraa myöhemmin. Me emme aio olla vain kuunteleva korva, joka lypsää ihmisten huonosta olosta itselleen kannatusta lupaamalla sitä tai tätä. Me kutsumme ihmiset mukaan, jotta voimme kutsua toisiamme tovereiksi. Vastuu on yhteinen.