On aika palata

Olemme astuneet maailmaan, jossa elämämme koordinaatit tulee pohtia uudelleen. Maailma on ammuttu auki kuin räjähdekuva moottorista. Nyt tosin tarkoitus ei ole kasata vanhaa uudelleen. Tavoitteena tulee olla rakentaa uusi ja parempi. Se vaatii kuitenkin ajattelua. Se vaatii myös politiikkaa. Se vaatii vanhojen ideologisten suomujen tiputtamista ihmisten silmiltä ja palaamista perusteisiin. Tätä tulen tulevaisuudessa pohtimaan enemmänkin. Jostain on kuitenkin aloitettava. 

Ensimmäiseksi meidän on käytävä kamppailu sielumme kanssa. Mitä me oikein olemme? Meidän on palattava menneeseen, mutta ei ainoastaan löytääksemme itseämme sieltä, vaan myös löytääksemme tekemämme virheet tai pikemminkin sen, ettemme ole kulkeneet niitä loppuun asti. Severino kirjoittaa, miten länsimaisen ajattelun koko nihilistisyys on perua jo antiikin ajoilta. Olemme koko historiamme pohtineet “olioita” sen olemassaolon ja olemattomuuden värähtelyn välilä. “Olio” tulee tyhjyydestä ja palaa tyhjyyteen. Älkööt kukaan kuitenkaan luulko, että itämainen ajattelu olisi tähän ratkaisu. Se on tilassa, joka edeltää sairautta. Eurooppa upposi omaan vieraantumiseensa sen takia, että se – kuten Severino hyvin kuvaa – ainoana katsoi aurinkoa. Ihmisen tulee nyt kulkea läpi loisteen aiheuttaman sokeutensa, läpi oman yönsä. Eurooppa erotti olion olemassaolosta ja antoi sen olemattomuuden huostaan. (Severino 2016.) Tämä on nihilismin synnyinkoti – ja se on paljon vanhempaa perua kuin Nietzsche. Lääkkeitä meillä kyllä on monenlaisia. Severinon ajattelu on toki monisyisempää kuin se, mihin itse tässä kykenen. Toisaalta en ole tässä antamassa filosofian luentoa, vaan tekemässä politiikkaa. Kaikki työkalut on otettava käyttöön, koska entinen maailma on yhtä kuollut kuin Ptolemaios ja hänen karttansa. Niillä ei navigoida uudessa maailmassa. 

Jos haluamme Eurooppana ja ihmiskuntana selvitä, on meidän löydettävä tuon alkuperäisen olemattomuuden tilalle jotain muuta. Olemme nyt nähneet, millaisiin välinpitämättömiin tekoihin voi johtaa sellaisen mieli, joka elää tyhjyydelle. “Sitten kuolen, jos kuolen!”, on moni todennut vähätellessään virusta. Tyhjyydestä tyhjyyteen on motto. Älä ole, hyvä lukija, kuin Nietzsche, jonka käsky olla kova, on lopulta vain käsky olla kuollut (ks.Chesterton 1986, 82). Emme voi olla matkustamatta tässä tehtävässä alueelle, joka haiskahtaa teologialta. Tyhjyys on täytettävä. Sen täyttämisen yhteydessä meidän on onnistuttava siinä, missä Paavali monella tapaa onnistui: universalisoimaan sanoman koko ihmiskunnalle. Hänen sanansa kuvaavat tätä: “On samantekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ympärileikkaamaton. Tärkeää on, että hänet on luotu uudeksi.” Ulkoiset merkit eivät merkitse mitään, vaan se onko ihminen luotu uudeksi. 

 

Lähteet:

Chesterton G.K. 1986. Heretics Collected Works vol. I. Ignatius Press. San Francisco

Severino Emanuele 2016. The Essence Of Nihilism. Verso. London/New York