Radikaali sosialidemokratia?

Ehkä keskellä kaikkea äkkinäistä muutosta olen kiirehtinyt asioiden edelle – mutta vain ehkä. Mitä jos jonkinlainen ratkaisu ongelmiin on ollut koko ajan meidän edessämme? Ajatus tuli mieleen kun sain käsiini tänään postista Slavoj Zizekin kirjan A Left That Dares To Speak Its Name (2020). Se koostuu useista lyhyemmistä teksteistä ja tälle illalle valitsin sieltä tekstin nimeltä Better Dead Than Red! Syy valinnalle oli ihan puhtaasti otsikossa. Mitä tuollaisen otsikon alla voisikaan olla?

Tekstissä käydään läpi mm. Yhdysvaltain tilannetta ja Bernie Sandersin roolia kuin myös sitä, miten yhä enemmän tapahtuu ihmisten eriytymistä toisistaan elämän “eettisen substanssin” tasolla. Tämä uhkaa ajaa demokratian ongelmiin, koska demokratia vaatii sen, että ihminen uskoo toisten ymmärtävän tai välittävän samoista asioista kuin itse. Muuten demokratian tilalle astuu vääjäämättä joko neuvottelu tai sota. Nämä lyhyinä yleishuomioina tekstistä.

Mikä minua hämmästytti, oli Zizekin, joka avoimesti kertoo olevansa kommunisti, puolustuspuheenvuoro sosialidemokraattiselle valtiolle. Hän toki erottaa “objektiivisen” sosialidemokratian (miten valtiot toimivat) ja “subjektiivisen” sosialidemokratian (sen nimeä kantava poliittinen liike). Hän näkee sosialidemokraattisessa hyvinvointivaltiossa sen, mitä vasemmiston pitäisi nyt puolustaa yhdessä tuumiin. Ei hän suinkaan ehdota paluuta menneisyyteen, vaan uskoo tämän vaatimuksen olevan suorastaan radikaali. Se saattaa avata uusia mahdollisuuksia. Hän näet tekee huomion, että esimerkiksi Sandersin esittämät poliittiset toimenpiteet eivät olisi joitakin vuosikymmeniä sitten ollut kuin maltillisia sosialidemokraattisia ehdotuksia. Nyt kuitenkin elämme aikakautta, jossa tällaisten ehdotusten tekijää pidetään radikaalina sosialistina. 

Kuten todettua, teksti piti sisällään paljon muutakin, mutta tämä osui eniten silmään. Ehkä todella on niin, että kun tästä kriisistä jotenkin kävellään ulos, niin ensimmäinen radikaali teko olisi olla hyvin epäradikaali ja näin yllättäen radikaali. Ehkä tulee jälleen avoimesti vaatia sosialidemokraattista valtiota (sen objektiivisessa mielessä). Kenties näin voimme hahmottaa yhteisvastuullisen tien ulos tästä kaikesta. Ehkä. Tämän vaatimuksen ympärillä toimiakseen ei tarvitse edes olla subjektiivinen sosialidemokraatti, vaan nimenomaan ajatella asiaa siitä näkökulmasta, miten valtio toimii tai sen kuuluu toimia. Tämä ei ole mitenkään radikaalia, jos miettii, mikä on ollut Eurooppalaisten valtioiden mallina. Radikaalia se on vain siksi, että kontrasti nykyiseen on niin valtava. Se taas kertoo omaa kieltänsä. 

Lähteet:

Zizek Slavoj 2020. Better Dead Than Red! Teoksessa A Left That Dares To Speak Its Name. Polity. Cambridge.