On aika herätä unesta

Täytyy sanoa, että nykyinen tilanne on nostanut aivan uusiin korkeuksiin sen, mitä voitaisiin pitää taloustieteen opillisina riitoina, ristiriitoina ja koulukuntina. Yhtäkkiä monet pakot ovat haihtuneet ilmaan ja “tieteellisen tarkat ohjeistukset” ovat menettäneet merkityksensä. Samaan aikaan matkataan kohti jotain uutta, josta kukaan ei oikein tiedä vielä sen suurempia. Päätänsä nostaa – ja hyvä että nostaakin – MMT (modern monetary theory), joka kenties voi tarjota reittejä ulos tästä kriisistä, mutta esitän silti erään epäilykseni. Jälleen kerran meillä on käsissämme teoria, joka ei oikeastaan kysy perustavan yhteiskunnallisen suhteen perään. Tässä on hieman sama ongelma kuin Pikettyn teksteissä, joissa pääomaksi lasketaan yksi jos toinenkin asia ottamatta huomioon pääoman luonnetta “prosessina”, eräänlaisena liikkeenä, joka kulkee läpi eri metamorfoosien. Ei riitä, että ymmärtää rahaa, vaan pitää ymmärtää raha pääomana ja pääoma liikkeenä, virtauksena eli juurikin prosessina, joka luo yhteiskunnallisen suhteen. Työvoiman ja pääoman välinen antagonistinen suhde painetaan näissäkin “edistyksellisissä” huomiossa vaivihkaa taka-alalle ja kuvitellaan, että ratkaisu on kuin matemaattinen lauseke. 

Asian käsittely toki vaatisi kokonaisen teoksen tai teosten sarjan, mutta nostetaan esiin eräs seikka, joka on tärkeä, jotta voidaan ymmärtää olennaista “twistiä” taloudessa. Jos katsomme menneitä aikoja, huomaamme, että ideologia toimi kyynisesti. Se pyrki peittämään uskonnollis-ideologisessa mielessä brutaalin taloudellisen todellisuuden. Kapitalismissa asia on tavallaan käännetty ympäri. Nyt tuo ideologinen kyynisyys pyrkii peittämään kapitalismin pohjimmiltaan uskonnollisen ytimen. (ks. Zizek 2011.) Jälleen kerran kehotan tutustumaan Walter Benjaminin lyhyeen tekstiin Kapitalismi uskontona, mikä antaa hyvän lähtökohdan ymmärtää asiaa, vaikka ei ole riittävä sellaisenaan. Jos asia ei olisi niin vakava, olisi se näet huvittava. Ihmiset taistelevat “tieteenä” asiasta, joka on pohjimmiltaan monessa mielessä uskonnollinen (ja täten myös poliittinen). Jos tämä suostuttaisiin myöntämään, päästäisiin ehkä taloudessa eteenpäin. 

Jatketaan hieman. On näet huvittavaa, miten osalta tuntuu sujahtavan hiuksia heilutellen se asia, että kapitalismi käyttäytyy hieman kuin “meemi”. Me emme käytä pääomaa, vaan pääoma käyttää meitä lisääntyäkseen, kasvaakseen. Eli tuotannolliset voimat, jotka näyttävät ensisilmäyksellä siltä, että käytämme niitä omien tarpeiden ja halujen täyttämiseen, ovatkin lopulta ne, jotka käyttävät meitä. Halujen ja tarpeiden täyttäminen on lopulta vain työkalu pääoman kasvua varten. (Zizek 2011.) Vai eikö tämä käy selväksi ihan katsomalla, mitä nyt tapahtuu? Onko yksikään käyttöarvo haihtunut ilmaan, yksikään tuotantoväline kadonnut jäljettömiin? Ei ole. Ainoa, mikä on häiriintynyt on tuo kierto, tuo prosessi. Olisi aika tiputtaa suomut silmiltä. On aika herätä unesta.

Lähteet:

Zizek Slavoj 2011. Living In The End Times. Verso. London/new York