Ideologian rituaalit

Jotta tietyn yhteiskuntamuodostelman tuotannon edellytykset jatkuisivat, pitää ne tietenkin uusintaa tai peräti niitä tulee laajentaa. Tämä on selviö, mutta aivan liian usein jäämme puolitiehen tätä koskevan pohdinnan kanssa. Althusser on kirjoittanut aiheesta esseessään Ideologiset valtiokoneistot, joka on hyvä lähtökohta ymmärtää myös meidän aikaamme. Althusser tekee näet olennaisen huomion, että jos katseemme kiinnittyy liikaa pelkästään tuotantoon, syntyy “sitkeitä empiristisiä ideologisia itsestäänselvyyksiä, jotka siinä määrin vastaavat jokapäiväistä ‘tietoisuuttamme’, että uusintamisen näkökulman omaksuminen käy äärimmäisen vaikeaksi, ellei peräti mahdottomaksi.” (Althusser 1984, 86). 

Tämä vaikeus syntyy usein yhtälailla myös vasemmistolaisille ajattelijoille eikä se ole pelkästään porvarillisen ajattelun kompastuskivi. Jos näet seurataan politiikkaa, joka tapahtuu muualla kuin vasemmistolaisten akateemikkojen kirjoituksissa, voidaan huomata hyvinkin vahvana se, että tähän ideologiseen ulottuvuuteen, sen uusintamiseen ei oikeastaan puututa tuon taivaallista. Asioista on tullut niin “luonnollisia”. Ei toisin sanoen nähdä nykyisen yhteiskuntamuodostelman historiallista luonnetta siis sitä, että se on joskus syntynyt ja tulee kaikella todennäköisyydellä siis myös joskus kuolemaan. Tämän näköalattomuuden ydin tiivistyy hyvin Fredric Jamesonin suuhun laitettuun toteamukseen, että ihmiset eivät nykyään pohdi kapitalismille vaihtoehtoja vaan yleistä mielikuvitusta hallitsee ennemmin kaiken elämän lakkaaminen maapallolla. On helpompi kuvitella maailmanloppu kuin edes pieni muutos tuotantomuotoon. Liberaali kapitalismi näyttäisi muodostavan ihmisten mielissä “reaalin”, joka selviäisi, vaikka maailmaa kohtaisi tuho (ks. Zizek 2012). Kyse on hämmästyttävästä ideologian voimasta. 

Miten nämä ideologiset valtiokoneistot sitten toimivat? Voidaan puhua eräänlaisista rituaaleista. Otetaan esimerkiksi kirkko. Onko tosiaan niin, että rituaalit toimivat sisäisen vakaumuksen merkkeinä vai luovatko rituaalit tuota vakaumusta? “Rukoile, polvistu ja usko saapuu”. (ks. emt.) Juuri näihin rituaaleihin on kiinnitettävä huomiota. Siihen, miten ne iskostavat “uskoa” ihmisiin. Tässä suhteessa esimerkiksi koulut eivät ole mitenkään neutraaleja tiloja. Eikö esimerkiksi yrittäjyyskasvatuksen lisääminen ole merkki tästä? Tarkoitukseni ei ole nyt sanoa, että kyseessä on hurja ideologinen ase, joka ammutaan kohti nuoria viattomia mieliä, vaan ennemmin merkki siitä, että tiettyjä “rytmejä” ja “rituaaleja” tuotetaan koulussa, jotta yhteiskunnassa vallalalla olevat käsitykset olisivat  luonnollisia. Voisimme aivan hyvin kuvitella toisenlaisen yhteiskuntamuodostelman, jossa olisi jokin muu vastaava teema, jolla pyrittäisiin iskostamaan uskoa. 

 

Lähteet:

Althusser Louis 1984. Ideologiset valtiokoneistot. Vastapaino. Jyväskylä.

Zizek Slavoj 2012. Introduction – The Specter Of Ideology. Teoksessa Mapping ideology. Toim. Zizek Slavoj. Verso/New Left Review. London/New York