Sontaa voi puhua asiantuntijakin

Olen miettinyt viime aikoina paljon asiantuntijatietoa. Toisinaan pohdin, missä kohtaa asiantuntijaa ei enää tarvitsekaan kuunnella. Olen näet tehnyt erään huomion. Sama ihminen, joka toisessa yhteydessä suorastaan kyynel silmässä vaatii asiantuntijoiden kuuntelua, saattaa toisessa yhteydessä aivan hyvin kävellä kaikkien asiantuntijoiden yli. Ilmiössä on jotain samaa sen suhteen, miten toista saatetaan syyttää sen tai tämän asian politisoinnista, mutta itse tehdään aivan samoin kun tilaisuus vain koittaa. Säännöt ovat aina erilaiset toisille kuin itselle. Se nyt on vain tietysti politiikkaa, mutta ehkä se on hyvä joskus todeta ääneen. 

Mikä on oma suhtautumiseni asiantuntijoihin? Ehkä eräs kohta kolmannesta jaksosta Netflixin sarjasta Innocence project: Syyttömien puolesta kuvaa tätä hyvin. Siinä todetaan hyvin, että asiantuntijatodistajat eivät aina ole oikeassa. Hekin voivat puhua sontaa. Tämä on syytä muistaa. Vaikka lähtökohtaisesti asiantuntijalla on paremmat tiedot siitä tai tästä asiasta, ei mikään mahti maailmassa estä häntä puhumasta sontaa; tietämättään tai tietäen. Eräs esimerkki sarjassa oli puremajälkiin perehtyneen asiantuntijan kohtalo. Hän saattoi olla täysin vilpitön ja uskoa omaan tutkimusmenetelmään sekä tekemäänsä tutkimukseen. Hänellä riitti tutkintoja ja CV oli valtaisa. Silti hänen tekemänsä analyysin lopputulos ajoi syyttömän vuosikausiksi vankilaan – ehkä useammankin. Valamiehistö luotti tähän asiantuntijaan ja sillä selvä. Eikö sama ilmiö toistu myös esimerkiksi taloudessa? Kuinka moni asiantuntija osasi ennustaa vuoden 2008 kriisin? Taisipa tuo olla hyvin harva, koska suurin osa tutkijoista pyöri vain sallittujen “totuuksien” äärellä. Pelkästään nämä kaksi esimerkkiä luulisi herättävän hitaimmankin siihen, että hyvin perusteltu asiatuntijatiedon kritiikki ei ole “änkyröintiä”, “omien totuuksien viljelyä” tai jotain vastaavaa. Tietyissä tapauksissa se voi vapauttaa jopa syyttömän vankilasta. Eikö historiassa muutenkin monet suuret mullistukset ole alkaneet siitä, että jonkinlainen asiantuntija tai asiantuntijatieto on haastettu? 

Tarkoitukseni ei ole puolustaa niitä ihmisiä, jotka jakavat aivan reikäpäisiä asioita esimerkiksi viruksesta ja joka käänteessä ovat epäilemässä asiantuntijoita. Tarkoitukseni on ehkä ennemmin näpäyttää erästä itseriittoista porukkaa ja hieman problematisoida asiaa. Keitä nämä itseriittoiset ovat? Jokaisen tutuista löytyy varmasti vähintään yksi tällainen henkilö, joka päättää nousta muita päätä pidemmäksi ja mukamas kuin hykerrellen osoittaa jonkinlaista halveksuntaa toisia kohtaan. “Kas, kun kaikki tieto asuu täällä 😉 Kyllä minä luotan asiantuntijoihin! Huh huijakkaa sentään. Onko teillä tutkinto asiasta?” Entäs sitten kun kaksi asiantuntijaa tai asiantuntijatahoa ovat asioista eri mieltä? Olikohan käsite puhtaan järjen antinomia, jossa yhtä pätevillä järjellisillä kriteereillä voidaan päästä hyvinkin erilaisiin lopputulemiin. Ehkä ihmiset sitten vihaavat sitä “epätasapainoa”, mikä maailmassa asian suhteen on ja pyrkivät kuin kieltämään sen. Tiedä tuota, mutta olisi ihan mukavaa, jos itseään niin järkevinä ja tekonsa tietoon perustavina pitävät ihmiset pohtisivat tämänkin asian kertaalleen edes tähän pisteeseen ja jatkaisi sitten siitä.