Sosialistin porvarilliset harhat

Historioitsija Ellen Meiksins Wood kirjoittaa kirjassaan The Origin Of Capitalism – A Longer View (2002), miten ihmiskunnan koko historian näkökulmasta kapitalismin materiaaliset ja sosiaaliset ulottuvuudet ovat olleet olemassa vain hyvin lyhyen aikaa. Ne myös eroavat suuresti aiemmista tavoista järjestää yhteiskunnallinen ja tuotannollinen elämä. Silti on olemassa joukko ihmisiä, jotka näkevät järjestelmän juuret syvällä perimmäisessä ihmisluonteessa ja jo muinaisissa ihmisyyden käytännöissä. Kuitenkaan, kuten Wood huomauttaa, harva näistäkään ihmisistä kehtaisi väittää, että kapitalismi olisi ollut olemassa ennen varhaista modernia aikakautta ja silloinkin vain alkuun läntisessä Euroopassa. Wood nostaakin esiin erään paradoksin. Järjestelmän synnystä kertovat kirjoitukset tyypillisesti käsittelevät aihetta siten kuin kyseessä olisi vain aina läsnäolleiden tendenssien luonnollinen toteutuma. Tästä syntyy eräänlainen kehä: jotta järjestelmän synty voidaan selittää, täytyy olettaa sen olemassaolo ennen järjestelmää. (Wood 2002.)

Useissa kapitalismin alkuperää käsittelevissä kirjoituksissa ei oikeastaan ole koko alkuperää. Kuvataan ennemmin, miten kapitalismi vain vapautui feodalismin kahleista tai miten markkinasuhteet aivan kuin vain täydellistyivät hiljakseen. Tätä yleensä ryyditetään poliittisilla mausteilla, jossa autokraattinen valtio sai väistyä yhdessä herrojensa kanssa luonnollisten markkinoiden ja vapauden tieltä. Valitettavasti myös osa marxilaisista tulkinnoista tuntuu menevän saman tarinan mukaisesti. Yhteistä tällaisille näkemyksille onkin, että historia nähdään jonkinlaisena luonnollisena teknologian kehityksenä jne. Kapitalismin erityisyys pyritään peittämään. Kapitalismi on kuitenkin aivan erityinen yhteiskuntajärjestelmä. Siinä vallitsee tavarafetisismi ja elämä itsessään on saatettu markkinariippuvaiseksi. Kyse ei ole vain markkinasuhteiden vaan myös muiden yhteiskunnallisten suhteiden sääntelystä. (Wood 2002.) Pääomasuhteesta muodostuu koko elämää hallitseva hegemoninen valta. Mitään tällaista ei ole ollut aina olemassa. Se on historiallista. Miksi sen pitäisi siis olla historian päätepiste?

Kyse ei suinkaan ole vain porvarien tai oikeistolaisten sokeudesta historian suhteen. Sen olen saanut huomata. Seuratkaapa, miten itseään sosialisteiksi tai vasemmistolaisiksi kutsuvat poliitikot puhuvat asioista. Se on suorastaan jännittävää, vaikka ehkä hieman raivostuttavaakin. Sitä ollaan näet välillä niin sosialistia, mutta aika usein saa ihmetellä, missä se sosialismi on. Siis Jos näet tehdään se aivan perustava olettamus, jonka luulisi olevan suorastaan pakollinen, että kyse ei ole vain kapitalismin alalajista. Samat “ikuiset suhteet” ovat jumittuneita aivolohkojen väliin. Jopa “hurjimmatkin” ehdotukset ahdetaan sen maailman yhteyteen, jossa tavarafetisismi on kaiken perusta. Kun siis puhutaan jostain sosialismin noususta maailmalla (esim. Sandersin ympärillä oleva ilmiö tai muut hetkelliset “ryöpsähdykset”), kyse on usein vain jonkinlaisesta humanistisesta kannanotosta. Jos sosialismi haluaa olla jotain muutakin kuin tällainen sielun myötätuntoinen henkäys ikävässä maailmassa, sen pitäisi osata katsoa hieman syvemmälle. Siinä auttaisi jo vaikka pieni katsaus historiaa, jotta edes päästäisiin alkuun historian kanssa. Olenkin hyvin vakuuttunut siitä, että sosialidemokraattinen liike (tai sosialistinen liike yleensä) tulee tarpomaan paikallaan niin kauan kunnes se päättää alkaa jälleen ajatella itsenäisesti. Se on niin tottunut juoksemaan tämän maailman asioiden kanssa, että on unohtanut, että vaikka tässä maailmassa pitää osata elää, osaksi sitä ei koskaan saisi tulla. 

Lähteet:

Wood Ellen Meiksins 2002- The Origin Of Capitalism – A Longer View. Verso. New York/London. Ebook.