Ottaisiko todesta?

Eilinen teksti velasta tuotti muutaman mielenkiintoisen kommentin sosiaalisen median puolella. Siksipä ajattelin hieman jatkaa asiasta. Kun näet keskustellaan esimerkiksi velasta, joka eittämättä on vakava asia, ei sopisi unohtaa siihen liittyvää huumoria. Ei sopisi unohtaa ihmisyyteen kaikkinensa liittyvää huumoria, vaikka se usein on samalla tragedia – monesti enemmän juuri sitä. Me puuhailemme täällä maailmassa aina uskon varassa ja olemme maailmaan heitettyjä. Luotamme symbolisen tilaan eräänlaisena mittatikkuna: on se sitten Jumala, kansakunta, vapaus… Mutta kuten Zizek kirjoittaa, tämä suuri Toinen on lopulta hyvin hauras ja tarvitsee aina jonkinlaisen subjektiivisen oletuksen. Se on olemassa vain, koska toimin kuin se olisi olemassa. Se antaa kuitenkin meille elämään horisontin, mutta vain niin pitkälle kun uskomme siihen. Sitä ei oikeasti ole olemassa. Ainoastaan yksilöt ja heidän toimintansa ovat olemassa. (Zizek 2007, 9-10.) Tämä tuli mieleeni kun velan luomaa ongelmaa hieman ratkottiin keskustelussa ja pohdittiin sen luonnetta.

Yleensä tällaisissa keskusteluissa esiin nousee myös jotain ideologista. Mitä tällä tarkoitan? Ideologia on “korkeimmassa” muodossaan pitkälti asioiden hyväksymistä luonnollisina, vaikka ne eivät sitä olisi, vaan sisältäisivät päälakeen asti kaikenlaista poliittista. Suhtautuminen esimerkiksi velkaan tarjoaa tähän hyvän ikkunan. Sanotaan esimerkiksi, että velka on aina maksettava, mutta uskallan veikata, että ihmiskunnan historiassa aika on vienyt monet velat hautaansa ilman täyttymystä ja monia velkoja on annettu myös anteeksi. Väite ei siis pidä täysin paikkaansa. Velka ei ole olemassa sellaisenaan. Se on suhde ei asia. Kun suhde on ratkaistu tavalla tai toisella, niin ei missään maahan romahda kuollut velka-olento. Toki jos tuota suhdetta ei noudata tai kunnioita (kuten mitä tahansa sopimusta tai käytäntöä), muodostaa se oman kysymyksensä. Samoin kuin siitä syntyvät seuraukset. Tämän ei kuitenkaan sopisi antaa hämärtää todellista kysymystä taustalla. Jos esimerkiksi kaikki maailman velat nollattaisiin hetkessä, ei mikään räjähtäisi välittömästi taivaan tuuliin tai katoaisi. Seurauksia sillä toki varmasti olisi, jotka löytäisivät tiensä materiaaliseen maailmaan, mutta silloinkin on jälleen kyse suhteesta eikä asiasta. Ihmiset ehkä unohtavat liian usein sen, miten kielellisessä maailmassa me elämme. Eikö pappi julista avioparin? Eikö koulusta saatu todistus ole sanoja paperilla, joka julistaa sen ja sen henkilön siksi ja täksi arvoltaan? Esimerkkejä löytyy lukuisia, joissa tukeudumme ihan vain siihen, että joku jossain sanoo jotain ja me otamme sen todesta. Tämä ei tietenkään tee asioista “valheellisia”. Taustalla on aina tekoja. On se sitten päätös mennä naimisiin tai ankara opiskelu. Lopulta joku kuitenkin julistaa jotain. Jokuhan saattaa tietää asiasta x hyvin paljon, mutta kukaan ei suostu julistamaan häntä siksi tai täksi, jolloin hänen asemansa yhteiskunnassa on hyvin erilainen kuin samalla tietomäärällä tai taidolla varustetulla julistetulla.

Lähteet:

Zizek Slavoj 2007. How to Read Lacan. W W. Norton & Company, Inc. New York.