Demokratian kohtalo

Wolfgang Streeck käy läpi tekstissä Comment on Wolfgang Merkel, ‘Is Capitalism Compatible with Democracy?’ (2017) W. Merkelin ajatuksia. Kirjoitus on uskoakseni tärkeä. Se ei kaunistele aikamme kuvaa, vaan kertoo rohkeasti, millaisessa tilanteessa olemme. 

Ohitan tässä kohtaa jo usein toistetun kapitalismin kehityskulun kertaamisen viimeisten vuosikymmenien ajalta. Menen suoraan siihen, mitä W. Merkel on listannut demokratian osalta. Hän nostaa esiin, että poliittinen osallistuminen on muuttunut asymmetriseksi. Alimmat luokat ovat eristetty poliittisesta osallistumisesta, mikä on ollut seurausta kasvaneesta epätasa-arvosta sekä köyhyydestä. Huomion arvoista on myös se, että demokraattinen politiikka ei tunnu enää tarjoavan mahdollisuutta estää taloudellisen eriarvoisuuden kasvua. Ongelmat eivät pääty näihin kahteen. Valtiosta on tullut “markkinoihin sopeutuvia demokratioita”. Kansalliset taloudet ovat finanssimarkkinoiden paineessa. Tämä kaikki yhdistettynä globalisaatioon on siirtänytkin valtaa pois parlamenteilta erilaisille toimeenpaneville elimille. Streeck lisää W. Merkelin listaan muutaman kohdan allekirjoittaen kaikki edelliset. On otettava huomioon, että kokonaiskasvun hidastuminen (jopa pysähtyminen tai kutistuminen) tuottaa jakoa koskevan konfliktin, mikä yhdistyy siihen tuttuun teemaan, miten paljon rikkaat ovat valmiita tekemään myönnytyksiä köyhille. Samalla on otettava huomioon valtioiden ja hallitusten heikentyminen. Sen eräs oire on siinä, että käytännössä rikkaat sekä yritykset voivat junailla veroasioitaan aina veroparatiiseihin asti. Tästä seuraakin jo tuttu keskustelu velkaantumisesta. Julkinen velka luokin mielenkiintoisen mahdollisuuden aikamme oligarkeille harjoittaa niin sanottua uutta neo-feodalismia samalla kun ovat itse olennainen osa koko ongelman syntyä. Filantrooppeina he saapuvat paikalle silloin kun julkinen sektori on köyhdytetty, mikä tietenkin vain tiukentaa heidän otettaan yhteiskunnasta. (Streeck 2017.) Tämä onkin eräs asia, mikä minua hämmästyttää. Hämmästyttää sikäli, että tästä ei puhuta paljoakaan. Haluankin hieman osoittaa kritiikkiä mm. omaa puoluettani kohtaan, joka kaikesta “rohkeuden” vaatimisesta huolimatta ei tunnu koskaan uskaltavan kurkistaa sinne, missä todellinen konflikti tapahtuu. Nytkin puhutaan kaikenlaisista “uuden kasvun eväistä jne”, vaikka meillä on aivan helvetin iso ongelma, joka hallitsee kaikkea tuota, mistä poliitikot puhuvat hyvin opeteltuja fraasejaan. On helppo olla rohkea, jos sitä ei koskaan testaa. 

Mutta ihmiset tunnetusti ovat vaikeasti vakuuteltavissa. Tämän tietää myös Streeck, joka kuvaa, miten ihmiset eivät tunnut ymmärtävän edes kaikkien oireiden keskellä, että demokratia on vaarassa. Tämä johtuu hänen mukaansa muutamasta seikasta. Ensinnäkin meillä on kuvitelma, että demokratian loppu tarkoittaa sitä, että vaaleja ei enää ole, oppositio vangitaan ja eri tavalla ajattelevat vangitaan tai teloitetaan. Toinen puoli asiaa on se, että meidät on opetettu siihen, että mikäli vain voimme puhua asioista sekä äänestää toisin vaaleissa, niin asioita voi muuttaa: kansan tahto tulee esille. (Streeck 2017.) Demokratiaa tulisi puolustaa, mutta juuri sen takia meidän pitäisi ymmärtää katsoa syvemmälle. Ihmisten tulisi tiputtaa suomut silmiltään ja katsoa todellisuutta niin suoraan kuin mahdollista. Lopettaa itselleen uskottelemasta, että asiat ovat pohjimmiltaan kunnossa, joten pitää vain äänestä seuraavalla kerralla toisin. 

Lähteet:

Streeck Wolfgang 2017. How Will Capitalism End? Verso. London/New York.