Isokallio ja pikkuoravat

 

Eilen Kalle Isokallio julkaisi kirjoituksen otsikolla Numeroita ja rahan ymmärtämisen alkeita. Valitettavasti tekstissä ei ollut ymmärtämistä saati niitä alkeita. Ne Kalle olisi voinut hakea, vaikka Suomen Pankin sivuilta, mutta tärkeämpää on puhua pienten nisäkkäiden nahoista. Omat huvinsa kullakin. Ja jos oikein hulvattomaksi olisi kirjailijamme heittäytynyt, olisi hänen aina mahdollista tarttua kirjaan. Tällainen voisi olla vaikka Ann Pettiforin The Production of Money: How to Break the Power of Bankers (2018). Siinä tuodaan esille mm. Englannin pankin varmistamana, että pankit eivät tarvitse reservejä luotonantoa varten. Reservit, joista pankkien kohdalla puhutaan eivät oikeastaan ole säästöjä, kuten niin monesti mielletään.  Ne ovat resursseja, jotka ovat vain keskuspankkien lisenssoimien pankkiirien käytössä. Niiden tarkoituksena on helpottaa pankkien välisiä maksuja jne. Nämä keskuspankkireservit eivät koskaan jätä pankkijärjestelmää siirtyäkseen “oikean talouden puolelle”. Tämä voisi selventää Isokalliolle sen, miksi hänen vertauskuvansa ei kerta kaikkiaan toimi – vielä vähemmän valtiontalouden suhteen.

Voi kun Isokallio olisi vain poikkeus. Epäilemättä hän ei sitä kuitenkaan ole. Oravien kannattaa olla jatkossakin varpaillaan. Ihmiset näet aivan oikeasti laskevat vielä ns. oravannahkoja kun puhuvat esimerkiksi valtiontaloudesta. Liekö meidän peruskoulun opetuksen sisällössä puutteita kun sieltä marssitaan läpi ilman, että ymmärretään edes jollain tasolla yhteiskunnallisesti ehkä merkittävintä valtaa, rahaa. Kyynisempi voisi todeta, että se taitaa olla tarkoituskin. Poliittisesti tämä on tietysti ymmärrettävää – siis tiettyjen tahojen näkökulmasta – koska olisihan se nyt sangen ikävää, jos ihmiset oppisivat kyseenalaistamaan ja saattaisivat – ei kai nyt sentään! – vaatia demokratiaa, joka ei ole tilivelvollinen pankeille, luottoluokittajille jne. Vaatia demokratiaa, jonka tarkoituksena on ottaa selville se, mihin me ihmiskuntana pystymme eikä sitä, miten me nyt tuosta ja tästäkin velasta selvitään ja maksetaan tahoille, joille kansakunnat itse ovat luovuttaneet vallan, jonka ne täten voisivat myös ottaa pois. Eiköhän siis jätetä ne oravat rauhaan ja aleta vaatimaan demokratiaa, jota ei säilötä vain parlamentteihin turvallisesti leikkimään osaansa kauas taloutta todella määrittävistä asioista, kauas tuotannon todellisuudesta. On nykäistävä siitä kohtaa, jolla koko ketju lähtee liikkeelle ja se on monellakin tapaa juuri raha. 

Lähteet: 

Pettifor Ann 2018. The Production of Money: How to Break the Power of Bankers. Ebook. Verso. London/New York.