Hieman tulevaisuuden suunnitelmista

Kutsuttakoot sitä vaikka sitten jonkinlaiseksi kolmenkympinkriisiksi, mutta olen viime aikoina pyrkinyt järjestelmällisesti suuntaamaan elämääni hieman toisin. Todennäköisyys esimerkiksi sille, että lähtisin hakemaan jatkoa seuraavissa kuntavaaleissa, on kutistunut hyvin pieneksi. Tämä ei tarkoita sitä, että olisin jättämässä politiikan sinänsä.  Jos esimerkiksi yhdistyksemme jäsenistö niin haluaa, jatkaisin mieluusti esimerkiksi johtokuntatyöskentelyä myös tulevina vuosina; puheenjohtajana tai sitten jossain muussa tehtävässä. Haluni palvella aatetta ei ole siis kadonnut mihinkään. Haluni istua kokouksissa iltamyöhään on taas totisesti kadonnut. Kotona on perhe, jonka kanssa haluaisin viettää enemmän aikaa. Tahtoisin myös palata lähes kokonaan hyllytetyn tutkimukseni pariin, koska sille ei ole ollut poliittisten kekkerien takia aikaa. Olen myös sitoutunut kirjoittamaan yhdistyksemme historian, joten jokainen varmaan ymmärtää, että kun tähän laittaa päälle vielä työt, niin kelloon ei liikaa aikaa jää. 

Ihmisen on myös pelattava vahvuuksillaan. Olen huomannut, että minun vahvuuksiin ei välttämättä kuulu poliittinen peli. Poliittinen ura ei tosin minua ole koskaan sinänsä kiinnostanut, vaan se mitä politiikalla voi tehdä. Minä haluan vaikuttaa ihmisten ajatteluun, saada heidät itsensä pohtimaan ja toimimaan. Tällä hetkellä tämä vaikutustyö on kuitenkin enemmän tyyliä: “Luottakaa minuun!” Sanalla sanoen: tavalla tai toisella äänten kalastelua. Haluan, että ihmiset ottavat itse vastuuta eivätkä oleta jonkun poliitikon olevan heidän sijaisensa kaikessa politiikassa. 

Mutta palaan asiaan vielä tarkemmin myöhemmin. Ajattelin lyödä kuitenkin osan korteista pöytään jo tässä vaiheessa, koska nähtävästi vaaleihin valmistautuminen noudattaa samaa periaatetta kuin joulu: joka kerta aikaisemmin.