Hiljaiset sankarit

Sen verran erehdyn viittaamaan tuleviin kuntavaaleihin, että haluan nostaa esille ne hiljaiset sankarit kaikenlaisen yhteiskunnallisen vaikuttamisen takana. Ainakin kaikkien niiden osalta, joilla on perhettä ja lapsia hoidettavana. Vaikuttamistyö vie näet aikaa. Se vei (ja vie vielä hetken) minultakin, vaikka en edes kuulunut niin sanottuun ykkösketjuun. Voin vain kuvitella, mitä se on, jos vaikuttaa niissä tärkeimmissä pöydissä. Töiden jälkeen vapaa-aika muuttuu erittäin niukaksi resurssiksi. 

Jos esimerkiksi vaimoni ei olisi ottanut niin paljon vastuuta kodista ja perheestä, en minäkään olisi voinut istua iltamyöhään kokouksissa, tai muuten vain vatvomassa erinäisiä kysymyksiä. Kun ei se vaikuttaminen tai poliittinen toiminta ole pelkästään vain juuri ne tietyt kokoukset. Taustalla on kaikenlaista ja jos sattuu olemaan aktiivinen vielä yhdistyskentällä, niin työtä riittää. 

Jos minut onkin saanut joskus kiinni siitä, että kiemurtelen kokouksessa tuolissani aivan kuin puoliksi jo kotiin lähtemässä, johtuu se siitä, että olisi paljon muutakin tekemistä. En tahdo kuulostaa kiittämättömältä tai poliittista vaikuttamista väheksyvältä. Sitä ei vain oikein jaksaisi kuunnella sitä kymmenettä puheenvuoroa, joka toistaa jo vähintään yhtä monesti kuullut asiat. Kokouksen venyminen ei näet vaikuta vain minuun tai kanssakokoustajiin, vaan myös moniin muihin ihmisiin, jotka ovat mahdollisesti tavalla tai toisella kiinnittyneitä näiden penkkien kuluttajien tekemisiin. 

Mielestäni poliittisessa toiminnassa pitäisikin ottaa paremmin huomioon se, että sitä varten ei täytyisi luopua niin paljosta muusta elämästä. Moni poliitikko on kuitenkin siellä puhtaasti halusta vaikuttaa eikä luoda toista työuraa oman työnsä jälkeen. Sitä en tarkkaan osaa sanoa, miten tällainen temppu tehtäisiin. Toki on ne urapoliitikot, jotka haluavat sanoa aina jotain ja näyttäytyä aina jossain. Annettakoon se heille. Politiikka ei kuitenkaan nykyisellään houkuttele ruuhkavuosia eläviä, jos heitä sattuu kiinnostamaan yhtään mikään muukin kuin politiikka. Ja jotenkinhan se olisi suotavaa, että ihmisellä olisi muitakin mielenkiinnonkohteita.