Aihearkisto: Teologia, uskonnot

Joulukirjoitus: rakkaudesta

Kirkkoisä Augustinus paini aikanaan kysymyksen kanssa, miten pelastus on edes mahdollista, jos synti vie aina kadotukseen. Emmehän me pysty synnittä elämään. Käsitellessään Johanneksen ensimmäistä kirjettä, hän uskoo löytäneensä vastauksen: rakkaus. Kristuksen käsky, uusi liitto on nimittäin seuraava: “Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne!” (Joh. 13:34.) Augustinus tulee tulokseen, että jos tuota syntiä  (liittoa vastaan rikkomista) ei itselleen salli, niin muutkin synnit menettävät merkityksensä. Toisaalta, jos ihminen sallii itselleen tuon synnin, niin kaikille muillekin synneille annetaan lupa. Hän toteaakin, että se joka tekee rakkautta vastaan ja veljellistä huolenpitoa vastaan, ei voi kerskua olevansa Jumalasta syntynyt. “Rakkaus peittää paljotkin synnit.”, ”Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset” (Room. 13:8),  ”Rakkaus toteuttaa koko lain” (Room. 13:10.) (1. Piet. 4:8) (Augustinus 2016A, 105, 111.)

Täydelliseen rakkauteen sisältyy myös se, että rakastaa vihollistaan. Rakastaa vieläpä niin, että vihollisesta tulee veli. (Augustinus 2016A, 35.) Tämä on varmasti vaikeimpia pyyntöjä, joita kristinusko esittää. Matteuksen viidennessä luvussa ja jakeissa 44-48 todetaan Jeesuksen sanoin kuitenkin seuraavaa: “Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.” Kristinuskon ei ole tarkoituskaan olla helppoa. Sen on tarkoitus vaatia jotain suurempaa. 

Kuinka siis elää uuden liiton mukaisesti? Siinäpä vasta kysymys, sillä jokainen meistä varmasti tietää, miten vaikeaa on osoittaa ymmärrystä saati sitten rakkautta vihamiehiään kohtaan. Siihen olisi silti pyrittävä. Olennaista kristinuskossa on kuitenkin se, että leijonasta ei tule kuitenkaan muuttua lammasta, vaikka se voi lampaan viereen käydä levolle. Punaisen ristin ei tule levitä valkoiselle pohjalle ja muodostaa pelkkää vaaleanpunaista höttöä. Tehtävä  ei ole helppo eikä sen kuulukaan olla helppo, koska miten muuten olisi kristinusko yhtään parempi kuin pakanallisen maailman hengellisyydet ja uskot? Ei Jumalakaan valinnut helppoa tietä. Hän syntyi ihmiseksi. Lainaankin lopuksi Augustinuksen Saarnasta 190 (Patrologia latina 38, 1007-1009), Tosi Aurinko:

Hän makaa seimessä – ja koko maailma kuuluu hänelle. Hän juo äitinsä maitoa – ja ravitsee kaikki enkelit. Hänet kapaloidaan rievuin – ja hän pukee meidät kuolemattomuuteen. Häntä imetetään, ja silti palvotaan. Hän ei löydä tilaa majatalosta, mutta tekee temppelin uskoviensa sydämiin. Jotta meidän heikkoutemme vahvistuisi, tuli itse voima heikkoudeksi. Älä siis halveksi hänen syntymistään ihmiseksi vaan ihmettele sitä. Siinä näemme tuon huikean korkeuden tulleen meidän tähtemme nöyryyteen. Syty hänen syntymästään rakkauteen, jotta pääset perille ikuisuuteen. (Augustinus 2016B, 46.)

Hyvää joulua kaikille!

 

Lähteet:

Augustinus 2016A. Kaikki rakkaudesta. Saarnoja Ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä. Kirjapaja. Helsinki.

Augustinus 2016B. Jumala syntyi ihmiseksi. Perussanoma.