Käsitteitä työväenliikkeelle (ja muille): Pääoma

Tiivistelmä

Pääoma ei ole substanssi tai olio, vaan se on yhteiskunnallinen suhde  (esim. Virén & Vähämäki 2011, 35).  Pääomasuhde onkin yhtä kuin työläisen työprosessin integroiminen pääoman arvonlisäysprosessiin. (Virén & Vähämäki 2015, 51.) Kapitalismi on taas tuotanto- ja yhteiskuntamuoto, jossa pääoma on hegemonisessa asemassa. Pääoma on liikettä. Tarkemmin ottaen arvoa liikkeessä. Sen yleinen kaava on R-T-R´eli raha-tavara-raha + lisäarvo. Tämän kaavan sisällä pääoma suorittaa erilaisia metamorfooseja, joissa se rahana (rahapääoma) hankkii käyttöönsä työvoimaa ja koneita (tuotantopääoma), joiden avulla tuottaa tavaroita (tavarapääoma) markkinoille, joiden toivotaan myöhemmin muuttuvan takaisin rahaksi (rahapääoma). Jokainen kapitalisti joko tottelee tätä kaavaa tai ei pian ole kapitalisti. Samalla tulee ymmärtää, että mikäli yhteiskunnalliset vaatimukset eivät mene pääoman ja kapitalismin tuolle puolen, täytyy ne kaikki asettaa tähän kaavaan. Silti saatamme kuulla ja nähdä monenlaisia poliittisia vaatimuksia, jotka tavallaan kuin olettavat, että kapitalismia ei ole. Tuloksena on mahdollisesti taloudellinen katastrofi. Jos esimerkiksi palkkavaatimukset ylittävät sen, että lisäarvoa ei enää synny, on pääoman kiertokulku häiriintynyt ja se heijastuu koko yhteiskuntaan. Tarkoitukseni ei ole kuulostaa porvarilta, mutta jos tahdot leikkiä kapitalismin leikkejä, niin on hyvä ymmärtää sen rajat. 

 

Kiertokulku

Avaamalla pääomaa sen kiertokulun näkökulmasta käy selväksi, miksi pääoma on liikettä eikä asia sellaisenaan. Kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, millainen liikkuvuus eri pääoman muodoilla on. Rahapääoma voi hetkessä siirtää paikkaansa ympäri maapallon. Tavarapääomakin kiertää ympäriinsä, vaikka jo huomattavasti hitaammin kuin rahapääoma. Tuotantopääoma on taas kaikista eniten paikallaan, vaikka työvoiman liikkuvuus onkin lisääntynyt, mutta esimerkiksi kokonaisia tehtaita ei niin vain siirretä. 

Rahapääoman kiertokulku

Raha → Tavara (Työvoima, tuotantovälineet) ………. Tuotanto ………. Tavara’ → Raha’

Tuotantopääoman kiertokulku

Tuotanto ………. Tavara’ → Raha’ → Tavara (Työvoima, tuotantovälineet) ………. Tuotanto

Tavarapääoman kiertokulku

Tavara’ →  Raha’ → Tavara (Työvoima, tuotantovälineet) ………. Tuotanto ………. Tavara’

Pääoman yleinen kaava on siis R-T-R’ kun taas työvoiman näkökulmasta asiat asettuvat muotoon T-R-T. Kyse ei ole vain tarkastelupisteen vaihtamisesta samalla janalla. Voit hyvin kuvitella, miten oma yhteiskunnallinen asema muuttuisi, jos vaihtaisit toisesta kierrosta toiseen, vaikka ne sijaitsevatkin samassa kokonaisuudessa. Voidaan esittää esimerkiksi kysymys siitä, millä tavalla ihminen pääsee käsiksi rahaan. Onko se esimerkiksi pankkilaina tai sijoittajien antama rahasumma vai annatko ensin luottoa oman työvoimasi käyttöön esimerkiksi kuukauden ajaksi ja sitten saat palkan?

Näitä erilaisia kiertokulkuja ja pääoman yleistä kaavaa kannattaa verrata kapitalismin muodostamaan totaliteettiin. David Harvey on osana Grundrissea koskevia luentojaan antanut käyttöön valaisevan kuvaajan, johon kannattaa tutustua.

kokonaisuus
Lähde: https://peoplesforum.org/wp-content/uploads/2020/01/Totality.pdf

Ongelmia virtauksessa/kiertokulussa

Harvey on kuvannut kuusi mahdollista estettä pääoman virtauksille ja kasautumiselle. Ensimmäinen on riittämätön rahapääoma. Toisena tulee työvoiman tarjontaan liittyvä niukkuus tai ”poliittinen vaikeus”. Kolmantena vastaan nousee riittämättömät tuotantovälineet, joihin lukeutuvat myös ”luonnonrajat”. Neljäntenä sopimattomat organisaatiomuodot tai teknologiat. Viidentenä vastarinta tai työprosessin tehottomuus. Kuudentena kysynnän puute. Mikäli pääoma törmää vaikeuksiin yhdessäkään näissä kokonaisuuksissa, on luvassa ongelmia. (Harvey 2010, 47.) Pääoma on siis veri, joka virtaa yhteiskunnan poliittisen ruumiin läpi niissä yhteiskunnissa, joita kutsutaan kapitalistisiksi (emt. vi). Mitä nimittäin tapahtuukaan keholle, jos veri lopettaa kiertämästä? Kuolema saapuu vieraaksi. Sitä ennen verenkiertohäiriöiden edetessä näemme monenlaisia oireita sekä yrityksiä korjata tilannetta. Esimerkiksi jokainen entinen tehdaspaikkakunta tietää, mitä tapahtuu, kun veri ei tuo enää happea. Tätä ajatusta kannattaa verrata edellä esitettyyn kuvaajaan ja miettiä sen vaikutuksia kokonaisuudelle.

Lähteet:

Harvey David 2010. The Enigma of Capital and the Crises of Capitalism. Oxford Univerity Press.

Virén Eetu & Vähämäki Jussi 2011. Perinnöttömien perinne. Marx ilman marxismia. Tutkijaliitto, Helsinki.

Virén Eetu & Vähämäki Jussi 2015. Seutu joka ei ole paikka. Tutkijaliitto. Helsinki.

%d bloggaajaa tykkää tästä: