Käsitteitä työväenliikkeelle (ja muille): Työn kaksoisluonne (ja arvo)

Tiivistelmä

Työn kaksoisluonne tuottaa meille kaksi käsitettä: konkreettinen työ ja abstrakti työ. Konkreettinen työ on helppo ymmärtää työksi, joka tuottaa tavaran käyttöarvon. Abstraktissa työssä on kyse taas työstä, joka tuottaa tavaran vaihtoarvon.  (ks.Vähämäki 2009, 141.) Abstraktissa työssä on kyse siis yhteismitallisesta työstä (homogeeninen), kun taas konkreettisessa työssä työ on aina, tietenkin, nimensä mukaisesti konkreettista (heterogeenista). Marxille abstrakti työ onkin nimenomaan abstraktio siitä, mitä tulee tuotetuksi tavaroiden laaja-alaisessa vaihdossa. (Harvey 2010, 29-30.) Tämä laaja-alainen vaihto muuttaa myös pelkän työn tuotteen tavaraksi. (ks. Pitts 2018, 13) Vaihdolla on täten suuri merkitys siinä, että abstrakti työ ensinnäkään tulee olemaan. Vasta tuossa vaihtoa koskevassa tapahtumassa paljastaa tavara itsessään ja muissa jotain yhteismitallista. Tavaraan liittyvä abstrakti työ ei ole siis olemassa sellaisenaan, vaikka sen pohjana onkin konkreettinen työ, joka on toki aina olemassa (on se sitten minkälaista työtä tahansa). Tuo konkreettinen työ ei kuitenkaan jätä jotain       ”arvoatomeja”, jotka voitaisiin tavarasta noukkia esiin, pistää suurennuslasin alle ja tarkastella. Arvo  sellaisenaan tulee esiin vasta tietyssä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Marxille tavaroiden arvot eivät olekaan vakioita, koska niihin kohdistuu monet erilaiset voimat, (Harvey 2010, 22) joita ovat mm. työläisten keskimääräinen taitotaso, tieteen taso sekä tieteen käytäntöön saattaminen kuin myös tuotannon sosiaalinen organisointi. (Marx 2013, 21). David Harvey onkin tiivistänyt loistavasti sen vaikeuden, mikä käsitteeseen arvo liittyy. Arvo on aina immateriaalista, mutta objektiivista. Se taistelee vastaan tavanomaista käsitystä, että arvoa voitaisiin aina mitata. Harvey käyttää kuitenkin argumenttinaan sitä, että ei kivestäkään voi päätellä painovoimaa sellaisenaan, kuten ei tavarasta arvoakaan. Kyse on aina suhteesta. Arvo tulee kyllä esitetyksi tai kuvatuksi rahatavaran kautta, mutta se on hyvin ristiriitainen ja monimuotoinen muoto. (Harvey 2010, 37.) Esimerkiksi Holloway tekee aivan oikein todetessaan, että kapitalistisen yhteiskunnan subjekti ei ole kapitalisti vaan arvo. Pääoma, kasautunut arvo on se, joka todella tekee päätökset. Pääomalla on aivan oma dynamiikkansa, jonka alaisuuteen jokainen kapitalistikin asettuu. (Holloway 2002, 34.) 

 

Lähteet:

Holloway John 2002. Change the World Without Taking Power. Pluto Press. London/Sterling. 

Harvey David 2010. A Companion to Marx’s Capital. Verso. London/New York.

Marx Karl 2013. Capital – A critical analysis of Capitalist Production, Volume 1 & Volume 2. Wordworth Editions Limited. Hertfordshire.

Pitts Harry 2018. A crisis of measurability? Critiquing post-operaismo on labour, value and the basic income. Teoksessa Capital & Class vol 42. s. 3-21

Vähämäki Jussi 2009. Itsen alistus Työ, tuotanto ja valta tietokykykapitalismissa. Like. Helsinki.

%d bloggaajaa tykkää tästä: