Avainsana-arkisto: RaceRoom

Kohti Portugalin gp:tä


Formula ykkösten kausi 2020 toi mukanaan minulle aivan uuden tuttavuuden Portugalin GP:n muodossa. Sattuipa vielä iloisesti, että kyseinen Portimaon rata (Autódromo Internacional do Algarve) löytyi myös RaceRoomista, jolloin siihen pääsi ottamaan tuntumaa hieman lähemmin kuin vain television välityksellä. Myöhemmin löysin radan modin myös Assetto Corsalle, mikä vaikuttaisi aitojen onboard-kuvien perusteella olevan uskollisempi esikuvalleen, vaikka eipä RaceRoomin versio huono ole. Nico Rosberg onkin tehnyt videon, jossa ajaa Assetto Corsassa kyseisen radan läpi sekä kertoo sen tärkeimmät niksit. Vertailun vuoksi voi katsoa, vaikka Hamiltonin kierroksen viime vuoden aika-ajoista. Olen ainakin itse huomannut, että mitä paremmin radan eri mutkat tuntee, sen mukavampi on myös kilpailua seurata. Sitä tietää sitten vähän enemmän, mitä siellä radalla oikein tapahtuu kun näkee asiat kuljettajan näkökulmasta.

Autódromo de Algarve.svg: Sentoanderivative work: Gpmat, CC BY-SA 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0, via Wikimedia Commons. Linkki.

Viime kauden kisasta päällimmäisenä muistona on monelle varmasti jäänyt kisan alkuun sijoittunut Kimi Räikkösen ohitusten sarja. Lopputuloksissa Alfa Romeon vauhti ei tietenkään riittänyt pitämään Kimiä pisteissä kiinni. Kolmen kärki oli taas tuttuakin tutumpi lyhenteiden sarja: HAM-BOT-VER. Toivottavasti tänä vuonna näkisimme hieman toisenlaisen järjestyksen. 

Itse liputan mestaruustaistossa Verstappenin puolta. Olisi jo aika jonkun katkaista Mercedeksen voittokulku. Helpommin toki sanottu kuin tehty, sillä Hamilton ja hänen autonsa ovat olleet ja ovat yhä uskomaton yhdistelmä, mutta niin on Verstappenillakin taitoa hyppysissään. Red Bullkin näyttäisi kulkevan. Luultavasti kisa ratkaistaankin heidän väliltä.

Mitä lie kilpailussa tuleekaan tapahtumaan? (Assetto Corsa RSS Formula Hybrid 2021, community skin pack 2021)

Eniten olen huolissani kahdesta nimestä: Bottas ja Vettel. Bottas on siitä kiittämättömässä asemassa, että joutuu aina verratuksi Hamiltoniin, jonka rinnalla moni näyttää keskinkertaisuudelta. Totuuden nimissä on tosin mainittava, ettei hän ole myöskään viime aikoina häikäissyt, kun otetaan lukuun viime kaudenkin kilpailut. Vaikeaa on. Vettel minua huolestuttaa taas siksi, että on äärimmäisen ikävä nähdä mestarikuljettaja tuollaisessa tilassa. Ei vain tunnu kulkevan. Enkä jaksa uskoa siihen, että nyt olisi paljastunut jotain suurta siitä, ettei hän koskaan ole niin hyvä kuljettaja ollutkaan. Tällaisiinkin keskusteluihin olen törmännyt. Jokin tuntuu vain mättävän ja pahasti. Toki Aston Martin ei ole autona myöskään lunastanut odotuksia, ja viime kausi Ferrarilla oli yleisesti ottaen vaikea eikä Vettelin asema kovinkaan helppo. 

Mutta palainenpa taas mietteineni asiaan kun kisaviikonloppu pyörähtää käyntiin ja olemme nähneet ensimmäiset merkit siitä, millaista vauhtia kukin tuntuu pitävän.

Kosketus IndyCariin

IndyCar ei ole minulle liiaksi tuttu. Oikeastaan koko amerikkalainen autourheilu on jäänyt hieman vieraaksi. Ehkä siihen on vaikuttanut stereotypiat siitä, ettei siellä oikein muuta tehdä kuin ajeta Nascaria kääntyen jatkuvasti vasemmalle. Mutta onhan siellä meren takana paljon muutakin – kuten juurikin IndyCar. 

Jos unohdetaan se, että olin sarjan nimen kuullut useampaan kertaan, niin ensimmäinen varsinainen kosketus siihen tuli pelien/simulaattorien kautta. RaceRoomissa oli IndyCar-sarjan autoa mukaileva vekotin, joka oli oikein mielenkiintoinen ajettava. Todellinen innostus kyseistä autotyyppiä kohtaan heräsi kuiten Race Sim Studion luoman modin kautta. Tämä Assetto Corsassa pyörivä luomus on jotain aivan toista. Tietenkään se ei kulje IndyCar nimellä, mutta jokainen kyllä näkee, mistä vaikutteet on haettu ja mitä sillä pyritään mallintamaan. Samalla kun Assetto Corsan lähes loputtomien modien maailmasta pääsi käsiksi moniin IndyCarille tuttuihin ratoihin, saattoi sitä aloittaa tutustumisen niin sanotusti penkin kautta. 

Jokin tässä kaikessa alkoikin siis hiljakseen viehättämään. Itse ajamisen lisäksi alkoivat yhä tihenevään tahtiin Youtubesta löytyä silmiini kisojen highlighteja. Lopulta olin siinä pisteessä, että viime sunnuntaina istuin television ääreen ja pistin Viaplaysta pyörimään kauden 2021 toisen kisan, joka ajettiin St. Petersburgin katuradalla. Lähetysaika kun oli oikein sopiva sen alkaessa kello 19.00 Suomen aikaa. Kisa oli ohi jo ennen kymmentä eikä täytynyt näin ollen herätä väsyneenä uuteen päivään. 

St. Petersburg on katukisa. Myönnänkin auliisti, etten ole niiden suurin ystävä, mutta kokemukseni ovat pitkälti F1:en seuraamisesta. Parhaimpana (pahimpana?) esimerkkinä Monaco, joka on aikamoista peräkkäin köröttelyä. Olkootkin miten klassinen kisa tahansa. Kapeat radat harvemmin tuovat mukanaan mielenkiintoisia kisoja, vaikka romua toki saattaa syntyä, kun lipsahdukset valleihin ovat herkässä. Kaikkinensa pidän eniten ns. vanhan koulukunnan radoista, joissa on nurmea sekä hiekkaa radan ulkopuolella, mutta kyllä modernit radat isoine turva-alueineenkin kelpaa. Kunhan vain ratarikkojen suhteen olisi yksi selkeä linja jne. Tiedättehän, kaikki klassiset harmituksen aiheet voisi tähän listata. 

Haluan nostaa esiin joitain eroja Formula 1:n ja IndyCarin väliltä, joita lyhyellä tutustumisella kehtaan todeta. Eräs merkittävimmistä eroista on, että Indyssa on vain kaksi moottorivalmistajaa, Honda ja Chevrolet. Rungon osalta vaihtelua on vielä vähemmän. Sen valmistaa Dallara. Samanlaista kulissien takana tapahtuvaa tallien sotaa insinööritaidon osalta ei siis tapahdu. Asialla on varmasti puolensa ja puolensa. Toisaalta autot ovat tasaväkisempiä, mikä takaa monesti tiukkoja kilpailuja, mutta viehätys sen osalta, että kuka rakentaa parhaimman auton ei voi olla katoamatta. Parhaassa tapauksessa F1 voi toki tarjota molemmat, mutta viime vuosien Mercedeksen ylivoima ei ole tätä ainakaan kärjen osalta suuremmin suonut. Keskikastissa taas olemme nähneet hienojakin taisteluja. Tämä kausi on tosin osoittanut kahdessa ensimmäisessä kisassa, että myös kärjessä näyttäisi alkavan tapahtua. Saa nähdä, mitä Portugalissa tapahtuu, mutta palataan nyt IndyCarin pariin.

Istuin siis alas tietäen kuljettajista vain jotain yleistä. Toki muutamat nimet olivat tuttuja Formuloista, kuten tulimerestä pelastunut Romain Grosjean. Tietyt nimet tietenkin myös jäävät helpommin mieleen. Jos nimi on Will Power, niin vaikea sitä on unohtaa. Eikä Alexander Rossi voi olla tuomatta mieleen Valentino Rossia. Lisäksi tietysti paalulta lähtenyt nuori kuljettaja Colton Herta kiinnitti huomioni. Hän voittikin kisan. Kisan aikana selostajat toivatkin esille sen, miten Herta on keskittynyt kausien välillä siihen, että kisataidot kehittyisivät myös polttoaineen ja renkaiden säästämisen/hallinnoimisen suhteen. Enää ei ole hänelle kyse vain nopeiden kierrosten jatkuvasta sarjasta vaan koko kisamatkan nopeuden maksimoimisesta. Jotain oli nähtävästi Hertalle jäänyt hampaankoloon myös kauden aloittaneesta kisasta edelliseltä viikolta Barber Motorsport Parkista. Siellä asiat eivät aivan sujuneet suunnitellusti. 
Koska kisa on äkkiä tsekattu tärkeimmiltä osiltaan täältä, keskityn vain tuomaan esiin hieman omia tuntemuksia. Nippu pysyi mukavasti kasassa, mitä tietysti avitti keltaiset liput, mutta autojen ilmiselvä tasaväkisyys on tässä ehkä se tärkein elementti. Ehkä katsojalle jääkin vähemmän jossiteltavaa verrattuna “ykkösiin”, että oliko kyse nyt kuljettajan taidosta vai autosta. Toki tallit vääntävät hieman erilaisella taitotasolla autoja kisakuntoon, mutta pohjan ollessa yhteinen, ei aivan mahdottomia eroja pääse syntymään. Onkin lupa odottaa, että tulevat taistot tulevat olemaan mielenkiintoisia. Pyrinkin seuraamaan mahdollisuuksien mukaan ne suorina lähetyksinä ja äkkiseltään suurin osa kisoista osuisi vielä sopiville kellonajoille.