John Rawls esitti aikanaan ajatuksen tietämättömyyden verhosta: millaisen yhteiskunnan rakentaisimme, jos emme tietäisi omaa asemaamme siinä? Ajatukseen kuuluu, ettemme tietäisi edes, millaisia ihmisiä tulisimme olemaan. Emme sitä, mitä me haluamme, millaisena näemme hyvän elämän ja niin edelleen. Valittujen periaatteiden pitäisi olla sellaisia, että voisimme elää niiden kanssa, vaikka asemamme olisi mikä.
Erityisesti lakeja laativien päättäjien olisi syytä pysähtyä ajatuskokeen ääreen säännöllisesti. Harvoinpa näin tosin taitaa käydä. Lieneekö Suomen hallitus mietti hetkeäkään asiaa tältä kantilta, kun löivät nimet paperiin muuttaessaan toimeentulotuen ehtoja. Niin monta asiaa jäi sen osalta miettimättä. Tai sitten niitä mietittiin ja tehtiin silti. Joskus on vaikea erottaa ilkeyttä tyhmyydestä. Niin on tämänkin kohdalla. Se on tosin selvää, että heitä näytti ohjanneen aivan toisenlaiset periaatteet kuin tietämättömyyden verhon luomat.
Näppärä journalisti saisikin tästä hyvän jutun. Naama nauhurin eteen ja kysymystä ilmoille: “Hyväksyisitkö uudistuksen, vaikka olisit itse köyhä, sairas, työkyvytön tai syrjäytynyt?” Kävisi luultavasti nopeasti selväksi, ettei tietämättömyyden verhon takaa moni uudistusta hyväksyisi. Siis mikäli ihminen on ensinnäkään kykenevä asettumaan toisen ihmisen asemaan. Tietysti on aina niitä kovanaamoja, jotka väittävät toista, mutta liekö huulilta purskahtaisi oikeudenmukaisuuden kaipuun kutsu sillä samaisella hetkellä, kun kovanaama löytäisi itsensä työkyvyttömänä byrokratian rattaista. Tämä on tunnettu ilmiö. Niin kauan uhotaan ja tehdään “vaikeita päätöksiä”, kunnes osuu omaan nilkkaan. Sitten kuin taikaiskusta löytyy järkeä miettiä asiaa yksi askel pidemmälle.
Olen pohtinut Rawlsin ajattelun pohjalta sitäkin, miten myös arjessa ihmisten tulisi katsoa asioita tietämättömyyden verhon takaa. Miten vaikkapa työpaikoilla asiat muuttuisivat, jos tietämättömyyden verho olisi lähtökohtana? Kun et tietäisi tehtävääsi, asemaasi tai edes omia ominaisuuksiasi, niin suhtautuisitko asioihin toisin? Siinäpä ilmainen vinkki konsulteille esitystensä materiaaliksi.
Onkin jännittävää hilata asia jokapäiväisen elämän tasolle. Kuten laulujen teossa pitää osata zoomata mahdollisimman lähelle ja etsiä tunnetta sieltä, ehkä yhteiskuntateorioissa pitää tehdä jotain vastaavaa. Rawls saattaisikin kysyä, että mikäli et tietäisi oletko pomo vai alainen, niin hyväksyisitkö esimerkiksi jatkuvan valvonnan, epäselvät tavoitteet tai vaikkapa käskyttävän johtamisen? Mitä luultavimmin et hyväksyisi. Silti tätä ilmenee suomalaisessa työelämässä yllättävän paljon. Harjoitteet ovat jääneet tekemättä. Eikä kyse ole vain työn sisäisestä laadusta vaan myös sen yhteiskunnallisesta asemasta. Siinä missä työstä muuttuu yhä enemmän arvoista suurin, työelämä haurastuu. Syntyy vakava ristiveto yhteiskunnan julistusten ja todellisuuden välille. Tietämättömyyden verhon takaa työelämä luultavasti järjestettäisiin vallan toisin, niin arjen kuin yhteiskunnan tasolla.
Joonas Honkimaa 