Aihearkisto: Etusivu

Viikonlopun kisoja

Niinhän siinä kävi, että tuttuakin tutumpi kolmikko oli lopulta Portimaossa palkintoja vastaanottamassa. HAM-VER-BOT alkaa olla palanut yhden jos toisen verkkokalvoihin, mitä nyt ehkä toisinaan vähän eri järjestyksessä. Valehtelisin, jos väittäisinkin, etteikö Hamiltonin korkeintaan vain hetkeksi pysähtyvä voittojen sarja alkaisi kyllästyttämään. Onneksi Red Bull näytti tänäkin viikonloppuna pysyvän mersujen mukana, niin ehkä tästä todella tulee vielä tiukka kisa mestaruudesta. Erityisen iloinen olinkin siitä, että Perez sai tästä hyvän kisan. Kuten niin monesti kaikkialla tuodaan esiin, on Red Bullilla nyt mahdollisuus paljon paremmin ylläpitää sekä kehittää kisastrategioita kun molemmat autot ovat niin sanotusti käytettävissä kärjen tuntumassa.

Tunsin myös pientä ristiriitaisuutta katsoessani kisaa. Cmoren selostajat tietenkin vetivät sinivalkoiset lasit päähänsä ja spekuloivat jatkuvasti, miten mahtaa Bottakselle käydä tai kuinka hän voisi päästä Max Verstappenista ohi. Minun on myönnettävä, että sinivalkoiset lasit putoavat omilta silmiltä siinä kohtaa, jos toinen vaihtoehto on tiukka kisa mestaruudesta. Toivoin koko kisan ajan, että Bottas jäisi Verstappenin jalkoihin – ja lopulta näin sitten kävikin. 

Mitähän muuta? Räikkönen keskeytti jo aivan kisan alkupuolella todella outoon virheeseen, mikä rikkoi hänen etusiipensä ikävillä seurauksilla. Norris teki Mclarenilla taas hyvää työtä ja Alpinen vauhti vaikutti myös lupaavalta. Mukavaa oli myös se, että Vettel onnistui lyömään tallikaverinsa, mutta kyllähän tilanne Aston Martinilla on kauhea. Tilanne ei olisi näin nolo, jos tätä kautta ei olisi heidän kohdallaan niin valtavasti hypetetty. Haas mateli taas, mutta ilahduttavaa oli, että Mick Schumacher onnistui ohittamaan Latifin, mikä kertoo toki siitä, ettei Williams ollut myöskään kummoisessa vauhdissa. Tähän on toki jo totuttu. 

Mutta tuli sitä seurattua jonkin verran suomalaiselle yleisölle tuntemattomampiakin kisalähtöjä viikonloppuna. Ferrari Challengen lähtö sunnuntaina mahtui aikatauluihin odotellessa F1-kisan alkua. Puolen tunnin kisa Spielbergin radalla Itävallassa tarjosi mukavaa viihdettä. Olihan siellä pro-luokassa kannustettavana suomalaisnimi Luka Nurmi, joka tuli lopulta kolmanneksi. Kisan voitti Michelle Gatting, jolla tuntui olevan selvästi parempi vauhti kuin kilpakumppaneilla. Edellisenä päivänä taas tuli toisella silmällä seurattua, mitä tapahtui Spa-Francorchampsin radalla WECin parissa. Useamman luokan seuraaminen oli hieman haasteellista, ja vielä kun ei ole muodostunut varsinaisia “tuttuja” nimiä itselle, niin ihan ei päässyt tunnelmaan täysillä. Toki seuraaminenkin on oma lajinsa, koska sitä tuli aina palattua silloin tällöin kisan pariin eikä suinkaan istuttua koko kuutta tuntia putkeen seuraten. Ajattelin kyllä mahdollisuuksien mukaan seurata myös seuraavaa kisaa tavalla tai toisella. Se muuten ajetaan Portimaossa.

IndyCarin puolella oli luvassa kaksi ovaalilähtöä Texasissa. Yritin herätä lauantaina aamuyöstä seuraamaan, mutta äkkiä uni tuli takaisin. Tätä kirjoittaessa katsonkin juuri edellisyön toisen lähdön tallennettua lähetystä. Ajattelin, että kirjoitan hieman IndyCarista erikseen, koska ovaalikisan seuraaminen oli minulle uusi juttu, mutta myös siitä syystä, että kisasta teki tylsän eräs todella typerä temppu koskien rataa, josta haluan jotain sanoa.

Kestävyys koetuksella – FIA WEC starttaa

Tulevana viikonloppuna näyttäisi olevan ahdasta autourheilun maailmassa. Mainituksi on jo tullut Portugalin GP, mutta myös Atlantin toisella puolella tapahtuu kun IndyCar-sarja siirtää laitteistonsa Texasiin. Lännenhattujen luvatussa maassa näyttäisi olevankin vuorossa ovaalilla ajettava kisa. Mutta löytyy sitä kisoja lähempääkin. Spa-Francorchamps, joka sijaitsee Belgiassa, toimii FIA WEC-sarjan avausnäyttämönä. Luvassa on kuuden tunnin kestävyyskilpailu. 

Eau Rouge – tunnetuimpia mutkia mottoriurheilussa. (Assetto Corsa)

Nopealla vilkaisulla mukana näyttäisi olevan tuttuja nimiä, jos on sattunut seuraamaan F1-kisoja. Äkkiseltään ainakin 12, mutta myönnän, että ehkä tuntemattomammat nimet saattoivat mennä ohi. Tuskin olisin huomioinut esimerkiksi Jan Magnussenia, joka ajoi 25 kilpailua F1:issä 1990-luvulla, jos hän ei sattuisi olemaan HAASilta paikkansa menettäneen Kevin Magnussenin isä. HAAS-yhteyksistä on tuttu myös Pietro Fittipaldi, joka ajoi kaksi kisaa kaudella 2020 Romain Grosjeanin loukkaannuttua. Itselleni tutuimmat nimet ovat kuitenkin Alfa Romeon nykyinen varakuljettaja Robert Kubica, jonka paikan formuloissa tälle viikonlopulle ottaa Callum Ilott, sekä Kimi Räikkösenkin entisenä tallikaverina toiminut Juan Pablo Montoya. Myös Giancarlo Fisichella on varmasti monelle tuttu kasvo formuloista. Aivan heppoisesta rivistöstä ei siis todellakaan ole kyse.

LMP1-luokan autoja 2010-luvun puolivälistä. (Assetto Corsa)

Kestävyyskisojen seuraaminen on tietysti aina oma taiteenlajinsa, johon en ole liiaksi vihkiytynyt. Ihan koko aikaa taitaa harva pystyä seuraamaan kisatapahtumia, vaikka vielä tällaiset 6 tunnin kisat olisivat mahdollisuuksien rajoissa. Mahdollisuuksien rajoista ei enää tosin puhuta silloin kun elokuun 21. päivä starttaa klassinen Le Mansin 24 tunnin ajo. Olenkin tässä hieman pohtinut, että pitäisikö testata virallisen applikaation kautta tapahtuvaa kisan seuraamista (kustantaisi noin 6 euroa), mutta huomasin, että Viaplay näyttää kilpailun, joten taitaa jäädä ”appi” kokeilematta – ainakin tällä kertaa.

Kohti Portugalin gp:tä


Formula ykkösten kausi 2020 toi mukanaan minulle aivan uuden tuttavuuden Portugalin GP:n muodossa. Sattuipa vielä iloisesti, että kyseinen Portimaon rata (Autódromo Internacional do Algarve) löytyi myös RaceRoomista, jolloin siihen pääsi ottamaan tuntumaa hieman lähemmin kuin vain television välityksellä. Myöhemmin löysin radan modin myös Assetto Corsalle, mikä vaikuttaisi aitojen onboard-kuvien perusteella olevan uskollisempi esikuvalleen, vaikka eipä RaceRoomin versio huono ole. Nico Rosberg onkin tehnyt videon, jossa ajaa Assetto Corsassa kyseisen radan läpi sekä kertoo sen tärkeimmät niksit. Vertailun vuoksi voi katsoa, vaikka Hamiltonin kierroksen viime vuoden aika-ajoista. Olen ainakin itse huomannut, että mitä paremmin radan eri mutkat tuntee, sen mukavampi on myös kilpailua seurata. Sitä tietää sitten vähän enemmän, mitä siellä radalla oikein tapahtuu kun näkee asiat kuljettajan näkökulmasta.

Autódromo de Algarve.svg: Sentoanderivative work: Gpmat, CC BY-SA 4.0 https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0, via Wikimedia Commons. Linkki.

Viime kauden kisasta päällimmäisenä muistona on monelle varmasti jäänyt kisan alkuun sijoittunut Kimi Räikkösen ohitusten sarja. Lopputuloksissa Alfa Romeon vauhti ei tietenkään riittänyt pitämään Kimiä pisteissä kiinni. Kolmen kärki oli taas tuttuakin tutumpi lyhenteiden sarja: HAM-BOT-VER. Toivottavasti tänä vuonna näkisimme hieman toisenlaisen järjestyksen. 

Itse liputan mestaruustaistossa Verstappenin puolta. Olisi jo aika jonkun katkaista Mercedeksen voittokulku. Helpommin toki sanottu kuin tehty, sillä Hamilton ja hänen autonsa ovat olleet ja ovat yhä uskomaton yhdistelmä, mutta niin on Verstappenillakin taitoa hyppysissään. Red Bullkin näyttäisi kulkevan. Luultavasti kisa ratkaistaankin heidän väliltä.

Mitä lie kilpailussa tuleekaan tapahtumaan? (Assetto Corsa RSS Formula Hybrid 2021, community skin pack 2021)

Eniten olen huolissani kahdesta nimestä: Bottas ja Vettel. Bottas on siitä kiittämättömässä asemassa, että joutuu aina verratuksi Hamiltoniin, jonka rinnalla moni näyttää keskinkertaisuudelta. Totuuden nimissä on tosin mainittava, ettei hän ole myöskään viime aikoina häikäissyt, kun otetaan lukuun viime kaudenkin kilpailut. Vaikeaa on. Vettel minua huolestuttaa taas siksi, että on äärimmäisen ikävä nähdä mestarikuljettaja tuollaisessa tilassa. Ei vain tunnu kulkevan. Enkä jaksa uskoa siihen, että nyt olisi paljastunut jotain suurta siitä, ettei hän koskaan ole niin hyvä kuljettaja ollutkaan. Tällaisiinkin keskusteluihin olen törmännyt. Jokin tuntuu vain mättävän ja pahasti. Toki Aston Martin ei ole autona myöskään lunastanut odotuksia, ja viime kausi Ferrarilla oli yleisesti ottaen vaikea eikä Vettelin asema kovinkaan helppo. 

Mutta palainenpa taas mietteineni asiaan kun kisaviikonloppu pyörähtää käyntiin ja olemme nähneet ensimmäiset merkit siitä, millaista vauhtia kukin tuntuu pitävän.

Hiljaiset sankarit

Sen verran erehdyn viittaamaan tuleviin kuntavaaleihin, että haluan nostaa esille ne hiljaiset sankarit kaikenlaisen yhteiskunnallisen vaikuttamisen takana. Ainakin kaikkien niiden osalta, joilla on perhettä ja lapsia hoidettavana. Vaikuttamistyö vie näet aikaa. Se vei (ja vie vielä hetken) minultakin, vaikka en edes kuulunut niin sanottuun ykkösketjuun. Voin vain kuvitella, mitä se on, jos vaikuttaa niissä tärkeimmissä pöydissä. Töiden jälkeen vapaa-aika muuttuu erittäin niukaksi resurssiksi. 

Jos esimerkiksi vaimoni ei olisi ottanut niin paljon vastuuta kodista ja perheestä, en minäkään olisi voinut istua iltamyöhään kokouksissa, tai muuten vain vatvomassa erinäisiä kysymyksiä. Kun ei se vaikuttaminen tai poliittinen toiminta ole pelkästään vain juuri ne tietyt kokoukset. Taustalla on kaikenlaista ja jos sattuu olemaan aktiivinen vielä yhdistyskentällä, niin työtä riittää. 

Jos minut onkin saanut joskus kiinni siitä, että kiemurtelen kokouksessa tuolissani aivan kuin puoliksi jo kotiin lähtemässä, johtuu se siitä, että olisi paljon muutakin tekemistä. En tahdo kuulostaa kiittämättömältä tai poliittista vaikuttamista väheksyvältä. Sitä ei vain oikein jaksaisi kuunnella sitä kymmenettä puheenvuoroa, joka toistaa jo vähintään yhtä monesti kuullut asiat. Kokouksen venyminen ei näet vaikuta vain minuun tai kanssakokoustajiin, vaan myös moniin muihin ihmisiin, jotka ovat mahdollisesti tavalla tai toisella kiinnittyneitä näiden penkkien kuluttajien tekemisiin. 

Mielestäni poliittisessa toiminnassa pitäisikin ottaa paremmin huomioon se, että sitä varten ei täytyisi luopua niin paljosta muusta elämästä. Moni poliitikko on kuitenkin siellä puhtaasti halusta vaikuttaa eikä luoda toista työuraa oman työnsä jälkeen. Sitä en tarkkaan osaa sanoa, miten tällainen temppu tehtäisiin. Toki on ne urapoliitikot, jotka haluavat sanoa aina jotain ja näyttäytyä aina jossain. Annettakoon se heille. Politiikka ei kuitenkaan nykyisellään houkuttele ruuhkavuosia eläviä, jos heitä sattuu kiinnostamaan yhtään mikään muukin kuin politiikka. Ja jotenkinhan se olisi suotavaa, että ihmisellä olisi muitakin mielenkiinnonkohteita.

Ajat ovat muuttuneet

Päivänä eräänä korviini kantautui ajatuksia herättelevä toteamus. Kyse oli siitä, miten ennen vanhaan ilkeimmät ja ikävimmät kommentit kirjoitettiin nimimerkin takaa, mutta nyt ne samat ajatukset kirjoitetaan avoimesti omalla nimellä. Mieleen ei voinut olla juolahtamatta Kylähullujen kappaletta Nörtin surma vuodelta 2004, jossa todettiin seuraavaa: 

Nimimerkin takana on kiva vittuilla

Paskaa nettiin laukoa, ei tarvii puheistansa vastata

Ajat ovat siis muuttuneet.


Lopetinkin itse jokin aika sitten sosiaalisen median käyttämisen (mikäli pikaviestimiä, kuten Whatsappia tai Signalia ei lasketa). Enkä ole tekemässä paluuta kovin pian. Syy ei tosin ollut itselläni se, että olisin kärsinyt jonkinlaisesta vittuilusta. Ennemmin kyse oli yleisestä ilmapiiristä, mitä some tuntuu ruokkivan. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, että meidän ihmisten ei kuulu olla lähes jatkuvassa kanssakäymisessä keskenämme. Sopivan matkan päästä voimme aina harjoittaa kohteliasta välinpitämättömyyttä toisiamme kohtaan. Olen myös miettinyt sitä, mitä jatkuva toisten katseen alla eläminen (siis ainakin teoriassa, koska ihan oikeasti me välitämme toistemme asioista hyvin vähän) tekee sille, että ihminen esimerkiksi kykenisi keksimään itsensä uudelleen. En tarkoita tällä mitään täyttä muutosta, mutta jos koko somen historia (tai paremmin sen ihmiselle luoma rooli) ja parhaimmillaan vuosikymmenten takaisten ihmistenkin “virtuaalinen läsnäolo” roikkuu mukana, niin selkeitä katkoksia ei elämään synny. Sitä on yhä tietyllä tapaa tekemisissä sellaistenkin ihmisten kanssa, joilla ei pitäisi olla mitään roolia elämässäsi. Ajattelen asian jotenkin niin, että todellista menneisyyttä ei pääse syntymään, jolloin myös tulevaisuus kapenee.

Uusia (ja vanhoja) harrastuksia

Minulla on jonkinlainen tausta autourheilun parista. Ajoin useamman vuoden kartingia. Muistaakseni aloittelin ehkä siinä noin kymmenen vanhana. Luultavasti vähän vanhempana, mikäli muistan oikein, minkä luokan autoa ajoin ja milloin. Lopettelin vuorostaan sitten siinä täysi-ikäisyyden paikkeilla. Viimeiseksi autoksi jäi Rotax Max 125 cc. Mukaan oli tullut tuossa kohtaa yhä vahvemmin jo musiikki ja halu tehdä muitakin asioita kesällä kuin olla viikonloput radalla. Kaiken kaikkiaan harrastuksesta on jäänyt hyvät muistot, vaikka mitään kummoista menestystä ei koskaan tullut. Erityisesti isän kanssa vietetty aika on noussut muistoissa siihen tärkeimpään osaan. 

Autourheilulla on siis oma erityinen paikkansa minun sydämessä. Viimeisen vuoden aikana olenkin löytänyt sen luokse uudelleen. Tällä kertaa tosin virtuaalisesti. Tästä on kai “kiittäminen” maailmamme ikävää tilaa, joka nosti myös minun silmien eteen erinäiset virtuaaliset kilpailut. Ensin seurasin muutamia F1-pelin ympärille rakentuneita tapahtumia, mutta ei mennyt kauaa kun aloin ymmärtämään, että on olemassa jotain enemmän. Kai sitä tuli jostain kommenttikentästä luettua, että “tämä on täyttä arcadea!” ja sitä sitten alkoi pohtimaan, mikä ei sitä mahtaisi olla. Eikä siihenkään mennyt kauaa kun nämä asiat alkoivat selvitä. 

Tällä hetkellä minulla taitaa olla kaikki olennaisimmat simulaattorit hankittuna Steamissa. Ainakin ne tuoreimmat, joista osa on toki jo useamman vuoden vanhoja (suhteellinen käsite). Näiden ympärille tietysti rakentuu kaikenlaista “fanipoika”-ilmiötä, mutta itselle ei ole muodostunut sitä yhtä ykköstä. Aloittelin toki Assetto Corsalla ja Assetto Corsa Competizionella. Myöhemmin sitten mukaan tulivat rFactor 2 ja RaceRoom. Mutta ei tällä kertaa enempää. Tästäkin aiheesta tulen kirjoittamaan lisää.