Usein sanotaan, ettei saisi synkistellä. Että se ei auta yhtään mitään. Pitäisi aina laittaa kättä lippaan ja todeta olevansa valmis. Tuskin kuitenkaan olen ajatusteni kanssa yksin, kun mielestäni synkistelyn kieltäminen on väkivaltaa ajattelua ja tunteita kohtaan. Enkä olekaan, vaan tunteiden kieltäminen lisää stressiä, uupumusta ja heikentää aitouden kokemusta. Miksi sitten niin paljon puhutaan siitä, että pitää olla positiivinen?
Kai minun on syytä tarkentaa, etten usko positiivisuuden olevan ongelma sellaisenaan. Vain niissä tapauksissa, kun sillä yritetään peittää todellisia tunteita. Tätä kutsutaan toksiseksi positiivisuudeksi. Negatiiviset tunteet kun kertovat usein siitä, että jokin ei ole nyt kohdillaan. Viha ei ole automaattisesti moraalinen lankeemus, vaan kenties huomio siitä, että jossain joku on tehnyt jotain väärää tai ylittänyt jonkin rajan, mitä ei sopisi ylittää. Turhautuminen ei ole väärä tulkinta todellisuudesta vaan sen tunnustamista, että ympärillä vallitsee epäoikeudenmukaisuutta, joka pitäisi saada poistetuksi. Kaikkea sellaista. Maailmaa on muutettu paljon enemmän toteamalla, että nyt riitti kuin pistämällä päätä puskaan. Tämä ei tarkoita pessimismiä vaan todellisuuden hyväksymistä sellaisena kuin se on; ja halua muuttaa sitä.
Toksista positiivisuutta voikin uskoakseni käsitellä eräänlaisena ideologian ilmentymänä. Kaikki kun ei todellakaan ole kiinni omasta asenteesta. On tukku rakenteellisia ongelmia, joita ei ratkota laittamalla hymyä naamalle ja sanomalla elämälle kyllä. Taloudellista eriarvoisuutta, työelämän kuormitusta tai vaikkapa muita epäoikeudenmukaisuuksia ei hymyilemällä poisteta maailmasta. Pitää mennä pahoinvoinnin alkulähteille, ja sinne ei päästä ilman sörkkimättä, olematta negatiivinen. Tällaisella positiivisuuden vaatimuksella halutaan estää ihmistä kysymästä oikeita asioita. Kritiikki leimataan ilmapiirin pilaamiseksi ja ihmiset alkavat sensuroimaan itseään. Näin toksinen positiivisuus on oikeastaan ideologian keino piilottaa rakenteellinen ongelma ja syyttää yksilöä. Se ei voi olla terve lähtökohta.
Joonas Honkimaa 